Näyttelyarkisto

Taidemuseo Eemilissä aiemmin esillä olleita näyttelyitä

Lapinlahden Haloset | 9.6.2020–6.9.2020

Teoksia Halosten Museosäätiön kokoelmista

Lapinlahden Halosen taiteilijasuku on suomalaisuuden kauneinta ydintä. Kansakuntamme rakentaminen perustui alkuvaiheessaan sivistyneistön luomaan ihanteelliseen kuvaan Suomen kansasta. Halosen taiteilijasuku teki tästä ideaalista omalta osaltaan totta.

Lapinlahden Haloset -näyttely esittelee viiden Halosen taiteilijasukuun kuuluneen ammattikuvataiteilijan teoksia Halosten Museosäätiön kokoelmista. Antti, Arttu, Eemil, Kalle ja Pekka Halonen vaikuttivat suomalaisessa taide-elämässä 1800-luvun lopulta 1900-luvun puolivälin tienoille saakka.

Serkukset taidemaalari Pekka Halonen (1865–1933) ja kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875–1950) ovat maamme taidehistorian kärkinimiä. Aikalaiset luonnehtivat heitä usein kaikkein suomalaisimmiksi taiteilijoistamme. Pekka Halonen tunnetaan ennen kaikkea suomalaisen maiseman sielun, maalaiskansan ja perheidyllin ilmentäjänä, Eemil Halonen taitavana kansankuvaajana, Kalevalan tulkitsijana ja tunnustettuna muotokuvien tekijänä. Molemmat etsivät suomalaisuuden ydintä ja halusivat luoda omaperäistä kansallista taidetta. Pekka Halosen sanoin: ”Pyrittiin vapautumaan vieraista vaikutuksista ja näkemään omia oloja omilla silmillä.” Pekka ja Eemil Haloselle taide merkitsi myös sopusointua, rauhaa ja kehittymistä ihmisenä.

Pekan veli Antti Halonen (1870–1945) teki elämänuransa veiston ja rakennusopin opettajana ja talonpoikaisen rakennusperinteen vaalijana ja kehittäjänä. Hän oli myös lahjakas taidemaalari, joka maalasi mieluiten maisemia ja tarkkaili jatkuvasti ympäristöään etsien sopivia aiheita. Antti oli sukunsa taiteilijoiden kannustaja, maalausretkien kumppani ja luottokeskustelija.

Eemilin nuorin veli Kalle Halonen (1899–1947) kävi Kansallisteatterin oppilaskoulun ja oli jo 1920-luvun alkupuolella lupaava, yleisön ja kriitikoiden arvostama näyttelijä. Myös Kalle opiskeli taidemaalariksi, jonka maisemia oli esillä 1920–30-luvun vaihteen nykytaiteen näyttelyissä.

Suomen ensimmäinen ammatillinen taidevalaja, kuvanveistäjä Arttu Halonen (1885–1965) sai kipinän taiteeseen vanhimmalta veljeltään Eemililtä. Monien ammattisalaisuuksien peittämä pronssivalu oli suomalaisille kuvanveistäjille menetelmänä tuolloin liki tuntematon. Arttu Halosen ura taidevalajana kesti puoli vuosisataa, virallisena elinkeinotoimintanakin 35 vuotta. Kuvanveistäjänä hänen taiteellinen toimintansa oli aktiivisimmillaan 1910-luvulla hänen palattuaan opintomatkaltaan Berliinistä ja Pariisista.

Halosen taiteilijasukuun kuului kuudeskin ammattitaiteilija: viulisti Heikki Halonen (1882–1932), joka on mukana näyttelyssä veljensä Pekan ikuistamana.

Lapinlahden Haloset -näyttelyn teokset ovat Halosten Museosäätiön kokoelmista. Näyttelyn on kuratoinut museonjohtaja Riitta Marin. Halosten Museosäätiö on perustettu Lapinlahdella vuonna 1971. Säätiön tarkoituksena on edistää taiteen harrastusta ja taiteilijoiden Eemil, Antti, Arttu, Kalle, Pekka ja Heikki Halosen taiteen vaalimista, ylläpitää Lapinlahden kunnassa monikäyttöistä luovan ja esittävän taiteen taidemuseota kokoelmineen sekä harjoittaa säätiön tarkoitukseen liittyvää museotoimintaa.

Taidevalajan pajassa | 9.6.2020–6.9.2020

Kirsi Siponen

Taidevalajan pajassa -näyttelyssä esitellään taidevalumenetelmää ja pronssikuvanveistoa. Suomalainen taidevalutaito on lähtöisin Lapinlahdelta. Kuvanveistäjä Arttu Halonen (1885–1965) oli maamme ensimmäinen taidevalimoyrittäjä. Hänen jalanjäljissään kulkee lapinlahtelainen kuvanveistäjä ja taidevalaja Kirsi Siponen (s. 1969).

Kirsi Siponen opiskeli metalliseppä-artesaaniksi Petäjäveden ja Mikkelin Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksissa. Valmistuttuaan hän hakeutui oppisopimuskoulutukseen lapinlahtelaiseen taidevalimoon. Kirsi Siponen on vetänyt taidevalukursseja muun muassa Piippolan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, Kestilän avovankilassa ja Portaanpään opistossa.

Kuvanveistäjänä Kirsi Siponen on itseoppinut. Hän on tehnyt taidetta aina. Äidin mennessä lypsylle pieni lettipää lähti mukaan navettaan piirtämään lehmiä. Veljet sukelsivat hänelle savea joen pohjasta muovailtavaksi. Savitöitä kuivateltiin auringonpaisteisilla rantakivillä.

Kirsi Siposelle käsillä tekeminen on elämäntapa ja taiteen tekeminen elämän mittainen kokeilu. Kuvanveisto on hänelle mielekkäin ja luontevin tekemisen muoto, jota työskentely taidevalajana tukee. Veistoksensa Kirsi Siponen tekee yleensä savesta, mutta hän käyttää myös muita materiaaleja, kuten vahaa ja kipsiä. Valmiit teoksensa hän valaa itse pronssiin.

Kirsi Siposen taide esittelee monenkirjavaa elämää syntymästä kuolemaan. Teostensa aiheet hän löytää usein omasta elämästään: lapsuuden muistoistaan, ihmissuhteistaan, tanssiharrastuksestaan, omista lapsistaan ja eläinystävistään. Erityisesti kotitilan tutut lehmät ovat lähellä hänen sydäntään.

Tuonpuoleista näyttelyssä edustavat enkeliaiheiset hautaveistokset, joita on esillä kipsimalleina. Ne ovat Kirsi Siposen omasta hautakivikoristemallistosta, joka syntyi 1990-luvulla vastapainona ulkomaisille hautakoristeille. Kirsi Siponen halusi luoda kotimaista hautakoristetaidetta, pelkistettyä ja tyyliteltyä muodoiltaan. Enkeliveistokset ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä.

PERUTTU: Pronssissa | 7.2.2020–19.4.2020

Pohjoissavolaista kuvanveistoa

HUOM. VALTIONEUVOSTON OHJEISTUKSEN MUKAISESTI TAIDEMUSEO ON TOISTAISEKSI SULJETTU JA PRONSSISSA-NÄYTTELY ON PERUTTU.

Suomalainen taidevalutaito on lähtöisin Lapinlahdelta ja edustaa omalta osaltaan yläsavolaista laadukasta erityisosaamista. Lapinlahdella on osattu valaa veistoksia pronssiin jo yli sata vuotta. Kuvanveistäjäveljekset Eemil ja Arttu Halonen hankkivat Keski-Euroopasta tarkoin varjeltua taidevalutaitoa. Yhdessä he aloittivat kokeilut – ja yrittämisen ja erehdyksen kautta oppivat taidevalumenetelmän. Kuvanveistäjä Arttu Halosen taidevalimo oli ensimmäinen suomalainen muille taiteilijoille palveluita tarjonnut taidevalimo, ja alan suomalainen tieto-taito on lähtöisin Lapinlahdelta.

Näyttely on katsaus pohjoissavolaiseen pronssikuvanveistoon ja perinteikkään taidevalutoiminnan menetelmiin. Näyttelyteokset kuuluvat alueen taidekokoelmiin. Pronssiveiston asiantuntijana on mukana lapinlahtelainen taidevalaja-kuvanveistäjä Kirsi Siponen. Hänen lisäkseen näyttelyssä on esillä seuraavien pohjoissavolaisten kuvanveistäjien teoksia: Arttu Halonen, Eemil Halonen, Olli Halonen, Paavo Halonen, Pekka Kauhanen, Taisto Martiskainen ja Taru Mäntynen.

Näyttelykokonaisuus on myös osa Suomen Kulttuurirahaston 8.-luokkalaisille suunnattua Taidetestaajat-hanketta, jossa työskentely tapahtuu teemalla: Taiteilijan tie – kuvanveisto ammattina. Helmikuun aikana Studioon rakentuu nuorten yhteisteos Samalla lautalla, jossa otetaan kantaa vesistöjen muovijäteongelmaan.

Pauli Martikainen | 18.10.2019–22.12.2019

LIVOHKA - kiitos ja näkemiin!

LIVOHKA – kiitos ja näkemiin! on syntyperäisen lapinlahtelaisen taidemaalarin Pauli Martikaisen ”jäähyväisnäyttely” kotiseudulleen. Hän muuttaa vuoden 2019 aikana Ylöjärvelle. Taidemuseo Eemilin näyttelyssä on esillä Martikaisen tuotantoa 1950-luvulta aina tähän päivään. Pauli Martikaisen ystävä, metropoliitta Arseni toimii näyttelyn kuraattorina.

Pauli Martikainen (s. 1937) aloitti taitelijauransa Lappeenrannan taiteenystävien piirustuskoulussa, josta hän jatkoi Suomen Taideakatemian kouluun. Taidemaalariksi hän valmistui vuonna 1970. Hän on tehnyt pitkän työuran sekä taidemaalarina ja kuvataideopettajana että taiteellisena asiantuntijana, näyttelyarkkitehtina ja läänintaitelijana.

Martikainen on piirtänyt aina, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan taidemaalarina. Aiemmin hän maalasi pelkistävään tyyliin maisemaa, sittemmin taiteilijan tuotannon lähtökohdaksi on tullut rakenteellisuus, jossa muodot rikotaan ja maalataan pois. Martikaisen mukaan on tärkeää, että teokseen osaa jättää olennaisen. Hänen kuvauksensa aiheena voi olla puu, maisema tai figuuri. Teoksiin siirtyvät luonnossa esiintyvät kontrasti-ilmiöt ja jälkikuvat sekä värien hehku ja sävyt. ”Oleellista on miten sen kaiken oivaltaa maalatessa. Kaikkea ei tehdä, vaan se on jo olemassa”, Martikainen toteaa.

Martikainen on maalannut pääasiassa öljy- ja akryyliväreillä. Nopeasti kuivuvien akryylivärien käyttö sopii paremmin hänen spontaaniin työskentelytapaansa. Teoksen valmistuminen vie kuitenkin yleensä aikaa. Vaikka siveltimenveto on nopea, niin ajatusprosessi kestää kauan.

Pauli Martikaisen taiteesta löytyy kaikki olennainen: syntymä, kasvaminen, sadonkorjuu, kuolemakin. Taiteellaan hän on halunnut murtaa ennakkoluuloja ja luoda nuorille mahdollisuuksia kasvaa taiteen ystäviksi.

”Olen aina halunnut työskennellä omilla ehdoillani, säilyttää työssäni tuoreen otteen, edetä lopputulokseen ilman välivaiheita, ilman luonnostelua. Taiteessa ei saa jäädä paikoilleen. Valmis teos on aina taistelun tulos.”

Juha Kuosmanen | 18.10.2019–22.12.2019

Selviytyjät - maalauksia ajasta

Kuvataiteilija Juha Kuosmanen (s. 1981) kokee olevansa eniten taidemaalari. Hänen teoksiaan voidaan luonnehtia asetelmamaalauksiksi, vaikka joskus niissä on myös muotokuvallisia ja maisemallisia vaikutteita. Sommitelma, rajaus ja valon kuvaaminen ovat kuvien keskeisiä piirteitä. Kuvatut asiat ovat tuttuja, jopa arkipäiväisiä, mutta maalaamalla taiteilija kohtaa ne toisella tavalla.

Juha Kuosmanen luonnostelee valokuvaamalla ja pohjaa maalausprosessinsa tähän kuva-aineistoon. Kuvaamisen kohteena on taiteilijan oma arkiympäristö, joka tuntuu muuttuvan valon mukana, vuorokauden- ja vuodenajasta riippuen. Tututkin asiat näyttävät uusilta, kun katse pysähtyy ja valot ja varjot alkavat hallita havainnon rakennetta. Tuhat kertaa nähty tavallinen näyttäytyy kauniina. Teokset näyttävät sen, minkä lokeroiva katse ohittaa. Tuloksena on rajattuja illuusioita, jotka kertovat näennäisen tarkasti jotain, mutta jättävät silti jotain myös kertomatta.

Juha Kuosmanen valmistui kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2010. Hän asuu ja työskentelee Lapinlahdella, synnyinseudullaan Varpaisjärvellä.

Anna Sahlstén | 7.6.2019–29.9.2019

160 vuotta taiteilijan syntymästä

Taidemaalari ja piirustuksenopettaja Anna Sahlsténin (22.9.1859, Iisalmi – 21.8.1931, Helsinki) tuottelias ura alkoi Suomen taiteen kultakaudella. Hän maalasi noin 50 vuoden ajan tehden samalla pitkän taidepedagogisen uran. Taiteilijan maalausmatkat suuntautuivat Itä-Suomen lisäksi ympäri Suomea. Anna Sahlstén siirtyi alun naturalismista pehmeän realistiseen tyyliin maalaten etenkin muotokuvia, idyllisiä perhekuvia, lapsiaiheita ja maisemia. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa vuosina 1877–1880 ja tämän jälkeen Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa vuosina 1880–1882. Taideopintojen ohella hän aloitti 21-vuotiaana piirustuksenopettajan työn, joka jatkui 46 vuotta. Anna Sahlsténin teoksia oli ensi kerran esillä vuonna 1884.

Anna Sahlstén opiskeli kolmeen otteeseen Pariisissa pohjoismaalaisten suosimassa Académie Colarossissa, talvikaudet 1884–1885, 1889–1890 ja vuonna 1896 Pariisiin suuntautunut opintomatka kulki Pietarin ja Berliinin kautta. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1926 taiteilija vieraili säännöllisesti lempimaassaan Ranskassa.

Anna Sahlstén kuvasi mielellään suomalaisia kansanihmisiä. Uskonnollisista aiheista hän teki varsinkin herännäisyyteen liittyviä henkilökuvia. Taiteilija haki aiheitaan kesäisiltä maalausmatkoilta ympäri Suomea.  Hän oli tiettävästi ensimmäinen Kolin maisemia ihaileva taiteilija patikoidessaan Karjalassa ja Itä-Suomessa kesällä 1886.

Näyttely toteutetaan yhteistyössä ministeri Lauri Tarastin kanssa.

Olavi Lanu | 8.2.2019–19.5.2019

Luonnosta

Viipurin maalaiskunnassa syntynyt kuvataiteilija, professori Olavi Lanu (1925–2015) on yksi merkittävistä kansainvälisesti tunnetuista suomalaistaiteilijoista. Pienenä poikana hän oli usein isovanhempiensa karjapaimenena. Luonnon tarkkailu ja kaikenlainen rakentelu olivat mieluista puuhaa sillä aikaa, kun lehmät lepäilivät. Sodan jälkeen Olavi Lanu aloitti taideopinnot Vapaassa taidekoulussa ja siirtyi sieltä Suomen taideakatemian kouluun. Hän jatkoi opiskeluaan vielä 1950-luvun alussa Pariisissa.

Taidemaalarikoulutuksen saanut Olavi Lanu maalasi aluksi kubistisia maisemia, asetelmia ja henkilökuvia. Jonkinlaisen kriisin jälkeen hän jätti 1960-luvun alussa värit ja alkoi maalata lähes monokromaattisia töitä. Maalauksiin alkoi tulla karheutta niin sanomalehtikuvien rastereista kuin hiekasta. Rastereita Lanu alkoi työstää kuviinsa kohoumina, hiekkaa hän sekoitti temperamaalauksiin.

Kuvat kehittyivät 1970-luvulla reliefeiksi ja vähitellen ihmisfiguureiksi. Tuolloin materiaalina oli lauta, josta Olavi Lanu rakensi kerroksittain kuvaa. Samaan aikaan hän teki figuureja luonnonmateriaaleista ja valokuvasi ne.

Kuvanveistäjä Olavi Lanu valittiin Suomen edustajaksi Venetsian biennaaliin 1978. Siellä aiheena oli ihmisen ja luonnon vuorovaikutus. Näyttely oli käänteentekevä. Kutsuja alkoi tulla ulkomaille ja Suomessakin moniin merkittäviin kesänäyttelyihin.

Lasikuitu on ollut tärkeä materiaali Olavi Lanulle niin muotteina, sideaineena kuin varsinaisen työn materiaalinakin. Luonnonmateriaalin jäljittely on monesti ollut tavoitteena, mutta myös vapaampi tulkinta materiaaleista. Pintarakenne onkin ollut aina tärkeämpi kuin muoto.

Luonnosta-näyttely koostuu Olavi Lanun 1960-luvun lopun maalauksista ja henkilöpiirroksista, 1980-90-lukujen lasikuitureliefeistä ja -veistoksista ja luonnonmateriaaliteoksista sekä 1990-luvun grafiikasta. Valtaosa teoksista kuuluu Taidemuseo Eemilin kokoelmiin ja on saatu lahjoituksena Olavi Lanun perillisiltä. Näyttelyn kuraattorina on toiminut metropoliitta Arseni ja kuvataiteilija Tarja Lanu.

Taidemuseo Eemilin kevään 2019 näyttelykokonaisuus on osa Suomen Kulttuurirahaston 8.-luokkalaisille suunnattua Taidetestaajat-hanketta, jossa työskentely tapahtuu teemalla: Taiteilijan tie – kuvanveisto ammattina. Näyttelyaikana Studioon rakentuu nuorten yhteisteos: Black and White Face Wall.

Anna Kaarina Nenonen | 5.10.2018–21.12.2018

Arvaamaton

”- Nukutko sinä? kysyi ääni.

Maija säpsähti. Avoimesta ikkunasta tulvi kasteisen ruohikon tuoksua. Yöilma tuntui pehmeältä ja unettavalta. Maija avasi silmänsä ja näki, että ikkuna-aukosta pisti päänsä sisälle valkoinen hevonen.”

Näin alkaa Anna Kaarina Nenosen Unihevonen-tarina, jonka nuori taiteilija kirjoitti vuonna 1984. Taiteilija Anna Kaarina Nenoselle (s. 1961, Kuopio) hevoset ovat aina olleet tärkeä osa elämää ja yksi keskeinen osa hänen taidettaan. Hevosiin Anna Kaarina tutustui jo varhain. Koulumatkalla sijaitsi Lappalaisen maatila, josta tuli nuorelle hevostytölle tärkeä paikka. Kokemukset hevosten parissa ovat olleet myös traagisia. Vuosikymmeniä myöhemmin Anna Kaarina putosi laukkaratsun selästä ja tämä onnettomuus vei hänet lähelle kuolemaa.

Ensimmäiset hevospiirustuksensa Anna Kaarina Nenonen teki jo varhaisessa lapsuudessaan ja teini-ikäisenä hevosaihe valtasi yhä enemmän alaa. Tuolloin hän yhdessä sisarensa Elinan ja ystävänsä Outin kanssa toimitti muun muassa omaa Konimoniste-lehteä. Myytyään ensimmäisiä maalauksiaan, ja sohvansa, Anna Kaarina osti tietenkin – oman hevosen.

Anna Kaarina Nenosen laajassa tuotannossa näkyy sekä hevosten tuoma ilo että tuskaiset elämänkokemukset hevosten parissa. Hän on kertonut esittävän taiteen olevan hänelle ominaisin tapa tehdä taidetta ja kuvata merkittäviä asioita. Anna Kaarinan hevosmaalaukset ovat realistisia kuvauksia hänelle läheisistä hevosista. Nämä hevosmuotokuvat ilmentävät kohteensa rakenteen, luonteen ja ominaisen tavan liikkua. Hevosmuotokuvissaan ja fantasiamaalauksissaan taiteilija kiinnittää huomiota eheään sommitteluun ja värien harmoniaan.

Näyttelyyn valittujen teosten aikajänne on laaja: varhaisimmat työt ovat taiteilijan lapsuusvuosilta, uusimmat vuodelta 2018.

Näyttelyyn liittyvässä ja Anna Kaarinan töiden innoittamassa Hevoseni-työpajassa kävijä voi tehdä vaikka oman hevosaiheisen piirustuksensa, kertoa hevostarinansa sarjakuvan keinoin tai kirjoittaa oman hevosmuistonsa. Työpajan esitykset laitetaan esille Sohvin soppiin ja arkistoidaan osana näyttelyä. Työpaja tuotetaan yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

Osmo Monto | 5.10.2018–21.12.2018

Ihmisyyden kosmos

Taidemuseo Eemil järjestää syksyllä 2018 kuvataiteilija Osmo Monton 80-vuotisjuhlanäyttelyn, joka esittelee taiteilijan tuotantoa tämän päivän näkökulmasta.

Juuriltaan kymiläinen Monto (s. 1938) kuuluu Pohjois-Savon taiteen keskeisiin kehittäjiin ja uudistajiin, jonka laajasta ja monipuolisesta tuotannosta valtaosa on tehty Iisalmen Kotikylän ateljeekodissa. Monto loi merkittävän uran myös kuvataideopettajana ja taidekasvattajana Iisalmessa.

Monton työskentelyssä on ollut ominaista tekniikoiden ennakkoluuloton yhdistely ja kehittely, maalauksellisesta taidegrafiikasta veisto- ja installaatiotaiteeseen, joissa hän on käyttänyt materiaaleina niin tekstiiliä, romurautaa kuin betonia. Pitkäaikaisimman yhtenäisen kaaren muodostaa maalaustaide, jonka kentällä Monto on liikkunut aina 1960-luvun konstruktivismista 1980-luvun ekspressionismin kautta 2000-luvun kokeellisuuteen, jatkuvasti oman vahvan sanomansa mukana säilyttäen.

Näyttelyssä esitellään Monton laajaa tuotantoa ja sen eri ulottuvuuksia nykypäivän näkökulmasta. Monton yleisinhimillisiä teemoja käsittelevä taide kantaa vahvana tähän hetkeen. Taiteilijan jo 1970-luvulta alkaen käsittelemät teemat ihmisen ja koneen suhteesta, luonnosta ja ympäristöstä sekä yksilöstä väkivallan ja sodan keskellä ovat entistä ajankohtaisempia. Samalla punnitaan Monton intensiivisten maalausten ja moninaisten teknisten kokeilujen rikkaus.

Osa juhlanäyttelyn teoksista on ennennäkemättömiä ja teosten kaari kulkee usealla vuosikymmenellä. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahaston ja Olvi-säätiön tuella ensimmäinen taidekirja Osmo Monton tuotannosta. Juhlanäyttelyn kuraattorina ja julkaisun kirjoittajana toimii Monton tyttärentytär, taidehistorioitsija Laura Kokkonen.

Nuori Leena Luostarinen | 8.6.2018–16.9.2018


Taidemuseo Eemil esittelee kesänäyttelyssään taidemaalari Leena Luostarisen (1949–2013) nuoruuden tuotantoa. Nuorena Leena Luostarinen etsi taiteellista suuntaustaan ja haki omaa persoonaansa maalarina erilaisin tyylikokeiluin ja tekemällä uusia tulkintoja ihailemistaan maailmantaiteen mestariteoksista. Maalausten aihepiiri ja toteutus välittävät koskettavasti taiteilijan tunnetiloja ja kokemusmaailmaa. Jo varhain Leena Luostarinen alkoi tutkia sisäistä maailmaa ulkoisen sijasta ja korostaa maisemissakin välitöntä vaikutelmaa.

Näyttely monipuolistaa Leena Luostarisen taiteilijakuvaa esittelemällä hänen vähän tunnettua 1970-luvun tuotantoaan. Maalausten keskeisimpinä elementteinä ovat tila ja tunnelma. Leena Luostarinen otti aiheekseen lähiympäristönsä maisemia ja henkilöitä, joita luonnosteli karkein vedoin tyylitellyiksi muotokuviksi. Vain harvoin hän päätyi realistisempaan ilmaisuun.

Leena Luostarisen isän puolen sukujuuret ulottuvat 1800-luvun Lapinlahdelle ja Maaningalle. Näyttelyn on kuratoinut edesmenneen taiteilijan ystävä ja hänen tuotantoaan hyvin tunteva piispa Arseni yhteistyössä taiteilijan perikunnan kanssa.

Kuva: Leena Luostarinen, Kreikan saarilta, 1976, öljy kankaalle.


Katso näyttelyn esittely

Avaruudellisia veistoksia ja installaatioita | 1.2.2018–20.5.2018

Antti Immonen ja Timo Kokko

Avaruudellisia veistoksia ja installaatioita on pohjoissavolaisten kuvataiteilijoiden Antti Immosen ja Timo Kokon yhteisnäyttely.

Näyttelyssä on mukana kuvanveistäjä Antti Immosen ruostumattomasta teräksestä, solumuovista ja alumiinista tekemiä teoksia – rauhallisesti liikkuvia kineettisiä veistoksia ja Space/Craft-installaatio. Tämä viittaa avaruusalusten lisäksi kahteen Immoselle tärkeään kuvanveiston elementtiin: tilaan ja käsityötaitoon. Teosten lähtökohtina ovat taiteilijan kiinnostus tieteiskirjallisuuteen ja mekaanisiin rakenteisiin, sekä nostalgiset haaveet avaruusmatkailusta.

Kuvataiteilija Timo Kokko jatkaa näyttelyssä tilan, valon ja fluoresoivien materiaalien tutkimusta taiteen keinoin. Näyttely koostuu keinotekoisista maisemista, joiden avulla Kokko pohtii ihmisen, luonnon ja rakennetun ympäristön välisiä suhteita.

Dark Light Space on jatkoa Momentary Appearance- taideprojektille, jonka parissa hän on työskennellyt viime vuodet.

Antti Immosen ja Timo Kokon näyttely on osa Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat-hanketta. Helmikuun aikana nuoret tutustuvat kuvanveistoon ja veistäjien ammattiin ja taidemuseoon rakentuu taiteilijoiden ja 240 nuoren yhdessä toteuttama taideteos. Hankkeeseen toteutettu VEISTAJAT-video on katsottavissa Taidemuseo Eemilin YouTube-kanavalla.

Kuva: Antti Immonen, Terminaattorit on luotu kiikkumaan, ihmisiä ei ole luotu (yksityiskohta), 2016.


Katso näyttelyn esittely

Hiljaiset virrat | 5.10.2017–14.1.2018

Seppo Väänäsen maalauksia

Puhdas luonto, luonnon ilmiöt ja myös ihmisen luontoon tekemät jäljet kiehtovat taidemaalari Seppo Väänästä, joka juhlii 50-vuotista taiteilijauraansa Taidemuseo Eemilissä. Hän on tehnyt taidettaan myös Lapinlahden taidekeskuksen ateljeetilassa työskennellessään Kuopion läänin läänintaiteilijana vuosina 1976-1981.

Seppo Väänänen kasvoi Kuopiossa kertomansa mukaan ”tärpätin hajussa”, sillä hänen isänsä Sulo Väänänen harjoitti öljyvärimaalausta rakennusmestarin ammatin ohessa. Seppo Väänäselle taiteilijan ammatti oli haave, jolle luotiin pohja nuoruusvuosien harrastuksissa ja myöhemmin Suomen Taideakatemian opinnoissa. Opintojensa jälkeen Seppo Väänänen on työskennellyt taideopettajana ja taideaineiden lehtorina.

Taiteilijana Seppo Väänästä kiinnostavat tilanteet, joissa luonto valtaa takaisin ihmisen rakentamaa kulttuuria, ja aika, joka patinoi rakenteita ja rajoja. Vesi, lumi ja jää ovat hänen teostensa keskeistä sisältöä. Hän on aina asunut vesistön äärellä, ja siksi hänelle on luontevaa käsitellä teoksissa veden eri olomuotoja. Seppo Väänäselle taide on väline pohtia omaa luontosuhdettaan, sillä ihminen ei enää elä luonnon ehdoilla ja taito lukea luontoa ovat katomassa. On hetkiä, jolloin hän pääsee lähelle luontoa ja noina hetkinä myös ymmärtää sen olemuksen, mutta pohjimmiltaan luonto on hänellekin jatkuvasti muuttuva arvoitus. Hiljaiset virrat -näyttelyn innoittajana on ollut Vuoksen vesistö.

LAPINLAHDEN KUVATAIDELUKIO 30 VUOTTA | 5.10.2017–14.1.2018


Taidemuseo Eemilin Studiossa on esillä 5.10.2017-14.1.2018 Lapinlahden Kuvataidelukion opiskelijateoskokoelmasta koottu näyttely, joka juhlistaa Kuvataidelukion 30-vuotista taivalta. Esillä on maalauksia, sarjakuvia, piirroksia, veistoksia, valokuvia, digitaalisia kuvia, kollaaseja, tekstiilitaidetta ja grafiikkaa.

Opiskelijateoskokoelmaa on kartutettu lukion perustamisesta lähtien. Kokoelmaan kuuluu yli 130 teosta, jotka on hankittu lahjakkailta taideopiskelijoilta. Tekniikoiltaan monipuolinen kokoelma karttuu vuosittain useilla teoksilla. Vanhin, kokoelman ensimmäinen teos on Marko Huovisen öljyvärimaalaus vuodelta 1987.

Kuvataidelukio on toiminut Lapinlahdella vuodesta 1987, ja se on yksi Suomen kuudesta valtioneuvostolta erityistehtävän saaneesta kuvataiteen erikoislukiosta ja ainoa kuvataiteen erikoislukio Pohjois-Savossa.

Luontoäidin helmassa | 8.6.2017–17.9.2017

Kirsi Neuvosen grafiikkaa

Pitkän linjan taidegraafikko Kirsi Neuvosen (s. 1960) näyttely on sensuelli kokonaisuus, joka koostuu suomalaisen taidegrafiikan klassikoiksi muodostuneista puku- ja naiskuvista ja näyttelyä varten valmistuneista luonto- ja henkilöaiheisista teoksista. Näyttelyssä on kyse ihmisestä ja luonnosta inspiroitumisesta, kauneuden kaipuusta, luonnon, elämän ja ajan rytmistä.

Kirsi Neuvonen on värillisen syväpainografiikan kehittäjiä Suomessa. Teoksiaan varten hän kerää aineistoa muodista, muotoilusta, arkkitehtuurista ja luonnonhistoriallisista lähteistä. Suomalainen taidehistoria toimii Kirsi Neuvosen inspiraation lähteenä.

Hän etsii menneiden taiteilijoiden teoksista yhtäläisiä kiinnostuksen kohteita, sommittelun lähtökohtaa ja yhteistä ajatonta tunnetta. ”Teokseni muodostavat yhdessä tarinan, joka on alkanut joskus ennen minua ja jatkuu minun jälkeeni. Mietin millaisilla jalanjäljillä kuljen ja ketkä polkua ovat aiemmin kulkeneet.

Suuria suomalaisia | 22.2.2017–21.5.2017

Keitä lapinlahtelaiset lapset ja nuoret ihailevat ja fanittavat?

Lasten ja nuorten maailman sankarit ovat todennäköisesti aivan muita kuin viralliset listaukset kansallisista suurmiehistämme ja -naisistamme. Myös kansakunnan kaapin päälle vakiintuneet arvostetut presidentit, menestyneet urheilijat ja liikemiehet ja suomalaista sielua koskettaneet taiteilijat näyttäytyvät Suuria suomalaisia -kutsunäyttelyssä uudessa valossa. Ehkä sankarit löytyvät hyvinkin läheltä: perheestä, ystävistä ja paikallisista kuuluisuuksista. Näyttelyn juryttää sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen, ja se toteutetaan yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.


Katso näyttelyn esittely

Materian kans(s)a | 22.2.2017–21.5.2017

Kuvanveistoa tässä ajassa

Kutsunäyttelyn taiteilijat ovat Villu Jaanisoo, Riikka Puronen, Hermanni Saarinen, Kristina Sedlerova ja Tülay Schakir. Poliitikon osassa on Outi Alanko-Kahiluoma. Näyttelyn kuratoi Juha-Heikki Tihinen. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa.


Katso näyttelyn esittely

SIIRRETTY KESÄÄN 2021: Taiteilijan tie | 29.11.2020–29.11.2020

Eemil ja Pekka Halosen taidetta

Huom. Näyttely on siirretty kesään 2021. Tarkempi avautumisajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Valtioneuvoston ohjeistuksen mukaisesti Taidemuseo Eemil on toistaiseksi suljettu. Tiedotamme museon avautumisajankohdasta myöhemmin.

Kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875–1950) on kutsunut kesävieraaksemme serkkunsa taidemaalari Pekka Halosen (1865–1933). Yhdessä heidän kanssaan käymme taiteilijan tielle. Taiteilijan tie – Eemil ja Pekka Halosen taidetta esittelee pitkän odotuksen jälkeen rintarinnan kahden rakastetun taiteilijan elämää ja taidetta.

Serkukset kuvanveistäjä Eemil Halonen ja taidemaalari Pekka Halonen viettivät lapsuutensa Lapinlahdella Linnansalmen Halolassa asuen ja eläen saman maatilan pihapiirissä. Kun heidän perheensä joutuivat luopumaan tilasta vuonna 1888, muuttui tulevaisuus epävarmaksi. Miten serkukset tästä tilanteesta päätyivät taiteilijan tielle? Vastaus ei ole yksiselitteinen, mutta varmasti suvussa elävä koulutuksen arvostus, taiteelliset taipumukset ja kokemukset ja lopulta vahva halu veivät ensin Pekka Halosen ja myöhemmin hänen vanavedessään Eemil Halosen taiteen pariin. Taiteilijan tie kertoo mielenkiintoisella tavalla molempien serkusten elämästä tuoden esille niitä keskeisiä yhtymäkohtia, joissa heidän taiteilijan tiensä risteävät.

Eemil ja Pekka Halosen elämäntyöt keskittyivät kuvataiteelliseen tuotantoon. Heidän teoksensa kuvastavat suomalaisten taiteilijoiden merkittävää roolia kansallisen identiteettimme rakentamisessa. Heidän sosiaalinen nousunsa köyhästä maaseutuyhteisöstä nuoren kansakunnan sivistyneistöön nivoutuu osaksi kansamme tarinaa ja heidän taiteilijauransa mielenkiintoiseksi osaksi kulttuurihistoriaamme.

Näyttelyn toteutetaan yhteistyössä Pekka Halosen seuran ja Tuusulan taidemuseon kanssa.

SIIRRETTY KESÄÄN 2021: Pikku-Kallen maalauspaja | 29.11.2020–29.11.2020


Huom. Pikku-Kallen maalauspaja on siirretty kesään 2021. Tarkempi avautumisajankohta ilmoitetaan myöhemmin. 

Valtioneuvoston ohjeistuksen mukaisesti Taidemuseo Eemil on toistaiseksi suljettu. Tiedotamme avautumisajankohdasta myöhemmin.

Pikku-Kallen maalauspaja on Taiteilijan tie -näyttelyyn liittyvä toiminnallinen kokonaisuus, jonka innoittajana toimii lahjakas ja lupaava taiteilijanalku, Pikku-Kalle Halonen (1880-1892), vain 12-vuotiaana kuollut Pekka Halosen veli. Koko perheelle soveltuva maalauspaja toteutetaan yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

[

Taidemuseo Eemil

TAIDEMUSEO EEMIL | Suistamontie 3, 73100 LAPINLAHTI
puhelin 040 187 2678 | sähköposti info@eemil.fi
Share This