Näyttelyarkisto

Taidemuseo Eemilissä aiemmin esillä olleita näyttelyitä

Varjokuvitelmia-installaatio | 13.10.2023–31.12.2023

Lapinlahden Kuvataidelukion ja Savonlinnan Taidelukion yhteisprojekti

Lapinlahden Kuvataidelukio ja Savonlinnan Taidelukio ovat toteuttaneet yhteistyössä kollektiivisen varjotaideteoskokonaisuuden, joka käsittelee erilaisten ympäristöjen merkityksiä. Niitä tarkastellaan pitkällä aikajanalla. Teoksessa pohditaan historiaa, mikä voi olla vaikuttanut nykyisyyteen, tähyillään tulevaisuuteen, kenties unelmiin, mutta myös uhkakuviin. Installaatio koostuu eri aiheisista maalatuista paperi- ja pahvielementeistä. Ne valaistaan niin, että varjot luovat toisen, mystisen maailman.

Teoksen osat suunniteltiin ja toteutettiin lukukauden 2021–2022 aikana. Osat rakentuivat ensin kirjeenvaihtona oppilaitosten välillä: keskeneräisiä teospaloja lähettiin lukiosta toiseen, jossa niitä jatkettiin. Materiaalina käytettiin tukevaa paperia ja kartonkia, joihin piirrettiin ja maalattiin. Keväällä 2022 Savonlinnan taidelukiolaiset vierailivat Lapinlahdella, jossa järjestettiin työpaja. Työpajassa teoksen osat koottiin erilaisiksi pienoismaailmoiksi ja suunniteltiin niiden valaisemista. Äänimaailman tähän installaatioon on tehnyt Lapinlahden lukion ja Kuvataidelukion musiikin ryhmä.

Aiemmin teoksista koottu näyttely on ollut esillä Riihisaaren museossa Savonlinnassa syksyllä 2022. Tämän yhteistyöprojektin tarkoituksena on ollut kuvataiteen erikoislukioiden verkostoituminen ja yhteistyön tiivistäminen.

Taiteellista työtä ja tehtävänkehittelyä on viilattu yhteistyössä varjotaiteilija Paula Vilmin, kontekstitaiteilija ja taidepedagogi Laura Mellasen sekä äänitaiteilija ja -suunnittelija Eliel Tammiharjun kanssa. Kokonaisuudesta julkaistaan lopulta tehtäväkokonaisuus kuvataidekasvattajille suunnatulle Kuvistuubi-sivustolle.

Terveisin
kuvataiteen lehtorit
Satu Huttunen ja Titta Hämäläinen

Iida Valkonen – Tuulen maa | 13.10.2023–31.12.2023


Piirros on parhaimmillaan silloin, kun se karkaa paperilta.

Iida Valkonen

Iida Valkonen on nuori pohjoissavolainen kuvataiteilija, ja Tuulen maa on Valkosen ensimmäinen oma museonäyttely:

– Piirtäjänä minulle merkityksellistä on muodon antaminen sellaisille asioille, joilla ei ole pysyvää fyysistä muotoa ja jotka jollain tapaa ylittävät ihmisen havaintokyvyn. Teoksen lähtökohtana toimii usein liike, siitä muodostuva rytmi ja eri aistien tuottamat kokemukset.

Tuulen maa -näyttelyn keskiössä on tuuli ja sen liikkeeseen pohjautuvien ilmiöiden kuvaaminen taiteen keinoin. Näyttelyn teokset ovat valmistuneet vuosina 2022–2023.

– Olen pyrkinyt kuvaamaan tuulen liikettä sekä liikkeen toisintamisen että mielikuvien kautta. Näyttelyä tehdessäni olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten piirros tulee osaksi tilaa. Tuuli saa muodon osuessaan johonkin massaan, kuten veteen tai puiden latvoihin. Sen voi myös tuntea voimakkaina puhureina, jotka ovat niin vahvoja, että niihin voisi miltei nojata kaatumatta. Se myös on toisinaan tuntunut lempeältä ja hennolta puhallukselta vasten poskea.

– Koen, että piirros voi olla ikään kuin tallenne liikkeestä ja siihen liittyvästä kokemuksesta, joka muuntuu kuvaksi siitä ilmiöstä, jota se pyrkii käsittelemään. Pyrin tietoisesti poispäin havaintoon perustuvasta piirtämisestä, tutkin ennemmin viivaa eleenä ja tallenteena. Piirtäminen voi olla näkymättömän näkyväksi tekemistä ja eri aisteille herkistymistä, Valkonen kuvailee.

**
Iida Valkonen (s. 1989, Lapinlahti) on valmistunut kuvataiteilijaksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2016. Valkonen on työskennellyt valmistumisesta lähtien piirtämisen parissa. Viime vuosina hän on keskittynyt erityisesti tilalliseen piirtämiseen ja mediataiteeseen. Taiteilijana häntä kiehtovat etenkin erilaiset tavat tuottaa, tulkita ja esittää piirtämistä. Valkonen on pitänyt useita soolonäyttelyitä eri taiteilijaseurojen gallerioissa, lisäksi hän on ottanut osaa jurytettuihin ryhmänäyttelyihin, joista viimeisimpiä ovat M_itä? Nykytaiteen biennaali 2021 (Mikkeli) ja Ars Liberan Dialogi 2022 (Kuopio). Hänen teoksiaan on hankittu mm. Tampereen taidemuseon, HUS:n ja Kuopion taidemuseon kokoelmiin. Kuopion kaupunki palkitsi Valkosen vuonna 2022 taiteellisesta työskentelystä Juho Rissasen stipendillä, joka myönnetään vuosittain hakemuksetta nuorelle pohjoissavolaiselle taiteilijalle.

Näyttelyn tuottamista ja taiteellista työskentelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Grigor Auerin maalauksia | 20.5.2023–24.9.2023

Taidemuseo Eemilin kesänäyttely 2023

Vuosi 2023 on visuaalisten karjalaisten taiteiden teemavuosi. Karjalaista taidetta juhlistaa myös Taidemuseo Eemilin kesänäyttely, joka nostaa esiin taidemaalari Grigor Auerin teoksia kuudelta vuosikymmeneltä. Näyttelyn noin 80 teosta kuuluvat yksityiskokoelmiin.

Grigor Auer (1882–1967) syntyi Laatokan Karjalassa Pitkärannassa, jonne Helsingissä ja Pietarissa opiskellut taidemaalari rakennutti kesäkäyttöön tarkoittamansa ateljeen. Grigor Auer maalasi kotiseutunsa maisemia, ja häntä on sanottu Laatokan maalariksi. Maisemamaalausten lisäksi Auer tunnetaan asetelmistaan, joissa kullerot, syreenit ja juhannusruusut kukoistavat.

Karjalainen taiteilija menetti kotinsa kolme kertaa: ensin Pietarissa Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917 ja sitten Pitkärannassa talvi- ja jatkosodassa 1939 ja 1944. Samalla tuhoutui osa Auerin maalauksista. Evakkovuosina ja toisen maailmansodan jälkeen Auer asui Pohjois-Karjalassa ja Helsingissä. Karjalan maisemien lisäksi Italian näkymät inspiroivat Grigor Aueria niin 1900-luvun alun ulkomaanmatkoilla kuin vielä 1950-luvullakin, jolloin Auer asui osan vuodesta Italiassa.

Kuva: Grigor Auer: Igumeninlampien silta, Valamo, 1933. Valokuva maalauksesta: Petter Martiskainen.

Katsaus Arseni-kokoelmaan | 24.2.2023–28.1.2024

Kuuden naistaiteilijan teoksia Taidemuseo Eemilin Arseni-kokoelmasta

Keräily on perin ominaista ihmiselle. Iän karttuessa keräilyn kohteet muuttuvat monilla postimerkkiä suuremmiksi. Taiteen keräilijöistä suurin osa on miehiä. Suomesta taidetta keränneistä naisista tunnetaan paremmin ainoastaan Sara Hildén ja maailmalta Peggy Guggenheim. Heillä kummallakin on nimeään kantava museo, joista toinen sijaitsee Tampereella ja toinen Venetsiassa. Taidetta menneinä vuosisatoina keränneitä ja sitä nykyään keräileviä miehiä löytyy sen sijaan lukuisa joukko. Yhdeksi heistä lukeutuu nimeään kantavalla karttuvalla lahjoituskokoelmalla metropoliitta Arseni (s. 1957), joka teki ensimmäisen taidehankintansa 1970-luvun alussa: kyseessä oli Pentti Kaskipuron pieni grafiikanlehti.

Taidemuseo Eemilin Arseni-kokoelma on perustettu vuonna 2003, ja kokoelmassa on jo yli 300 teosta. Arseni-kokoelma koostuu sekä ostoista että taiteilijoiden kanssa tehdyistä teosvaihdoista ja lahjaksi saaduista teoksista. Kokoelma kuvastaa metropoliitta Arsenin taidemakua sekä suhteita oman aikamme taiteilijoihin. Sen kummempaa ”punaista lankaa” ei kokoelman teoksilla metropoliitan mukaan ole, mutta se on ”hänen näköisensä”.

Vuoden 2023 pienoisnäyttely, jolla juhlistetaan Arseni-kokoelman perustamisen 20-vuotista historiaa, käsittää vain pienen otoksen kokoelmaan kuuluvista teoksista. Näyttelyssä on esillä yhteensä 14 työtä, joiden tekijät Tiina Laitanen (s. 1971), Tarja Lanu (s. 1953), Leena Luostarinen (1949–2013), Soili Talja (s. 1958), Marjatta Tapiola (s. 1951) ja Irina Zatulovskaja (s. 1954) ovat metropoliitta Arsenin taiteilijaystäviä. Esillä olevat maalaukset, piirustukset ja grafiikan vedokset ovat neljältä viime vuosikymmeneltä.

Teoskuva: Irina Zatulovskaja, VOT SHUTOV, 1988. Vesiväri paperille. Taidemuseo Eemilin Arseni-kokoelma.

Taide – Tila – Arkkitehtuuri | 27.1.2023–23.4.2023

Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun 30-vuotisjuhlanäyttely

Taide – Tila – Arkkitehtuuri -näyttelyssä kohtaavat taidemaalari Antti Halosen (1870–1945) teokset Halosten Museosäätiön kokoelmasta ja lapinlahtelaisen Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun oppilastyöt. Esillä on niin uusia tämän lukuvuoden oppilastöitä kuin otos teoksista, jotka ovat syntyneet 1990-luvulta lähtien. Näyttelyssä yhdistyvät löytämisen riemu ja ilon tuottaminen, joka oli keskeistä myös Antti Halosen taiteen tekemisessä.

Antti Halonen oli lahjakas ja monipuolinen kuvataiteilija, joka teki elämänuransa veiston ja rakennusopin opettajana. Hän oli tunnettu taitavana hirsi- ja soitinrakentajana ja hän oli toteuttamassa veljelleen taidemaalari Pekka Haloselle Halosenniemen ateljeekotia.

Syksyllä 2022 Lastun taiteen perusopetuksen ryhmät opettajineen ovat inspiroituneet Antti Halosen maalauksista. Näistä maalauksista ovat valikoituneet ryhmiä kiinnostavat teokset, joita he ovat tulkinneet ja tutkineet sekä työstäneet omat versionsa, jotka innostavat näyttelyvieraita tarkkailemaan taidetta, tilaa ja arkkitehtuuria eri näkökulmista ja eri aistein. Näyttelyn materiaaleissa painottuvat kierrätys-, luonnon- ja lahjoitusmateriaalit, jotka ovat perusta Lastun työskentelyssä.

Tuoreiden teosten rinnalla olevat teokset on toteutettu Lastun eri toimintamuodoissa ja ryhmissä muun muassa arkkitehtuurin taiteen perusopetuksessa, taidelukion arkkitehtuurikursseilla, leireillä ja työpajoissa. Työt ovat eri-ikäisten erilaisin materiaalein, tekniikoin ja teemoin tekemiä tutkielmia arkkitehtuurista ja arkiympäristöstä. Tässä näyttelyosuudessa on myös video, joka esittelee Lastun monipuolista ja värikästä toimintaa.

Juhlanäyttelyn toiminnallisessa osiossa näyttelyvieraat pääsevät rakentamaan ja tutkimaan arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön muotoja ja rakenteita: rakentamaan taloja, kyliä ja kaupunkeja, suunnittelemaan pohjapiirroksia, korttelikarttoja tai asemakaavoja, pohtimaan ympäristösanastoa tai lukemaan arkkitehtuurikasvatusaiheista kirjallisuutta.

Lastussa on kehitetty toimintavuosien aikana erilaisia opetusmateriaaleja arkkitehtuurikasvatukseen. Näyttelystä löytyy muun muassa koko kolmikymmenvuotisen taipaleen palvellut mittakaavatuolisarja, 2000-luvun alussa syntynyt arkkitehtuurilaatikko ja tuoreimpana kylä- tai kaupunkirakenteen kuvaamiseen kehitetyt magneettipalikat.

Kuva: Antti Halonen, Akkalansaaren koti, 1920-luvun loppupuoli. Öljy kankaalle. Taidekokoelma.

RAHTU HIEKKAA, VETTÄ JA TAIVASTA | 14.10.2022–31.12.2022

Iisalmen Seudun Kuvataideseuran 70-vuotisjuhlanäyttely

Iisalmen Seudun Kuvataideseura ry:n 70-vuotisjuhlanäyttelyn yhteinen teema käsittelee taiteellisen työskentelyn lähtökohtia, joihin myös näyttelyn nimi Rahtu hiekkaa, vettä ja taivasta viittaa. Nimi on peräisin Vincent van Goghin esittämästä ajatuksesta:

”… jokunen vako vastakynnetyssä pellossa

– tai rahtu hiekkaa, vettä ja taivasta

– ne ovat vakavasti otettavia asioita,

niin vaikeita mutta samalla niin kauniita,

että toden totta maksaa vaivan omistaa elämänsä

niiden kätkemän kauneuden ilmaisemiseen. ”

(Dalton Exley, Valikoima luontoajatelmia)

Mikä määrittää taiteen tekemisen lähtökohtia ja mikä laittaa alulle tapahtumaketjun, jonka lopputuloksena varsinainen teos syntyy? Taiteeseen liittyvä prosessi voi olla osa isompaa ajallista jatkumoa, johon liittyvät ajatukset voivat jalostua vuodesta toiseen alkuperäisen kiinnostuksen kohteen pysyessä samana. Toisaalta prosessi voi olla myös hyvin lyhyt ja intensiivinen, hetkellisen ajatuksen ja idean synnyttämä.

Tekeminen voi liittyä hyvin kiinnostavalla tavalla osaksi kuvataiteen traditiota. Taiteen tekemisen rituaalit ja niihin liittyvät perinteet muodostavat omanlaisen jatkumon, johon Iisalmen Seudun Kuvataideseuran näyttelystä muodostuva kokonaisuus vastaa hyvin moniäänisesti.

Vuonna 1952 perustetun Iisalmen seudun Kuvataideseuran toiminta on elävöittänyt Ylä-Savon alueen taidekenttää merkittävällä tavalla jo vuosikymmenien ajan. Jäsenistöön kuuluu sekä pitkän uran tehneitä ammattitaiteilijoita että taiteenharrastajia. Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää alueen kuvataidekulttuuria ammattitaiteilijoiden, taiteenharrastajien ja taideyleisön yleishyödyllisenä yhteistyönä. Seuraan kuuluu tällä hetkellä noin 90 jäsentä.

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat: Jussi Aulis, Hilkka Eskelinen, Emma Fält, Jarmo Husso, Pauli Hyvönen, Johanna Kallio, Tuula Kettunen, Heikki Kärnä, Seppo Kääriäinen, Sisko Laitinen, Leena Mulari, Marjaana Ohtonen, Ulla Remes, Maija Räikkönen, Anneli Rönkkö, Arja Sundqvist, Marja-Liisa Tikkanen, Timo Tolonen ja Sisko Väisänen.

Näyttelyn on kuratoinut pohjoissavolainen kuvataiteilija Iida Valkonen (KuM & TaM). Kuratointiprosessin aikana on tavoitteellisesti kerätty myös näyttelyyn osallistuvien taiteen tekijöiden ajatuksia oman taiteellisen työskentelyn lähtökohdista, joista muodostuneet tekstit rikastuttavat näyttelykokonaisuutta raottaen hieman teosten taakse kätkeytyvää ajatusmaailmaa. Juhlanäyttelyn teoksissa korostuu teemallisesti ihmisen suhde ympäristöön, luontoon ja ihmisenä olemisen pohtiminen monelta kantilta aina alkujuurista arjen sijoiltaan nyrjäyttäviin käänteisiin.

Näyttelyyn on myös kutsuttu mukaan yksi Ylä-Savon alueelta lähtöisin oleva nuori taiteilija Iisalmen Seudun Kuvataideseura ry:n ulkopuolelta. Valinnasta on vastannut Iisalmen Seudun Kuvataideseuran johtokunta. Kutsuttuna nuorena taiteilijana näyttelyyn osallistuu taiteilija Emma Fält.

Kuva: Maija Räikkönen, Rakkauslaulu, 2019, raku-keramiikka & sterling-hopea.

IKONEJA YKSITYISKOKOELMISTA | 13.5.2022–25.9.2022


Taidemuseo Eemilin vuoden 2022 kesänäyttely esittelee puulle maalattuja ikoneja ja metalli-ikoneja suomalaisista yksityiskokoelmista. Yksityiskokoelmat ovat syntyneet keräilijöidensä kiinnostuksesta ja innostuksesta. Niinpä Ikoneja yksityiskokoelmista -näyttelykin esittelee keräilijöiden kiehtovia valintoja ikonitaiteen valtavasta perinteestä.

Ikonitaide ei ole pysynyt samana vuosisadasta toiseen, vaan eri aikakaudet näkyvät myös ikoneissa. Näyttelyn teokset ajoittuvat 1500-luvulta Venäjän vallankumoukseen ja edustavat mainituille vuosisadoille tyypillisiä tyylisuuntauksia. Aiheiden puolesta näyttelyyn on valittu Kristuksen, Jumalanäidin, pyhien ihmisten ja kirkkovuoden juhlien ikoneja. Määrällisesti eniten on Jumalanäidin ikoneja, koska ihmiset ovat kautta aikojen kääntyneet rukouksilla juuri Neitsyt Marian puoleen. Yhteensä näyttelyssä on esillä noin 220 ikonia.

Ikoneja yksityiskokoelmista -näyttelyn pääpaino on 1700- ja 1800-lukujen ikoneissa. 1800-luvulla maalattiin määrällisesti eniten ikoneja, koska tuolloin Venäjällä vapautettiin maaorjat. Suuret joukot ihmisiä lähtivät kulkemaan ympäri Venäjää, joten ikonien tarve kasvoi suureksi. Suosituiksi tulivat sellaiset ikonit, joista rukoilija koki saavansa voimaa ja lohdutusta.

Suurin osa Taidemuseo Eemilin Ikoneja yksityiskokoelmista -näyttelyn pyhäinkuvista on ensi kertaa yleisön nähtävillä. Näyttelykokonaisuutta täydentävät metropoliitta Arsenin ja Jyrki Poudan maalaamat ikonit, joita on esillä Taidemuseo Eemilin alakerran Studiossa.

Metropoliitta Arseni opastaa Ikoneja yksityiskokoelmista -näyttelyssä:

su 22.5.2022 klo 14:00
pe 1.7.2022 klo 16:30
su 24.7.2022 klo 15:00
la 13.8.2022 klo 13:00
la 24.9.2022 klo 13:00

Osallistuminen opastuksille museon normaalilla pääsymaksulla. Tervetuloa!

KURKISTUKSIA LASTENKULTTUURIIN | 11.3.2022–17.4.2022


Kurkistuksia lastenkulttuuriin -näyttely tuo toiminnallisesti esille lastenkulttuurin monialaisuutta ja tekemisen kirjoa. Näyttelyssä voit kokea ja kokeilla eri taiteen lajien tekemistä. Sinulla on mahdollisuus rakennella palikoista omia maailmoja, uppoutua tarinoiden lumoihin, musisoida ja tanssia, sukeltaa erilaisiin rooleihin ja maalata värien kirjoa. Lisäksi näet kuvakatsauksen Lastun lastenkulttuuritoiminnasta ja otteita sen parissa syntyneestä lasten ja nuorten taiteesta. Teokset antavat ideoita eri materiaaleista ja tekniikoista sekä inspiraatiota moninaiseen tekemisen kirjoon. Materiaalivalinnoissa painottuvat kierrätys- ja luonnonmateriaalit, jotka ovat perusta Lastun työskentelyssä.

Lastenkulttuuri on kuvataidetta, arkkitehtuuria, muotoilua, sanataidetta, valokuvaa, elokuvaa, animaatiota, draamaa, musiikkia, tanssia, kirjallisuutta, se on rakentelua, piirtämistä, maalaamista, kädentaitoja, kuvaamista, kirjoittamista, se on leikkiä, elämyksiä, tutkimista, keksimistä, löytämistä, mielikuvitusta, iloa ja luovuutta ja ennen kaikkea se on jokaisen lapsen ja nuoren oman ilmaisun tukemista, erilaisten mahdollisuuksien tarjoamista ja lasten ja nuorten taiteen arvostamista.

Lapinlahdella toimivan Lastenkulttuurikeskus Lastun tavoitteena on innostaa pohjoissavolaisia lapsia, nuoria ja lapsiperheitä sekä heidän kanssaan työskenteleviä osallistumaan taiteeseen ja kulttuuriin. Lastenkulttuurikeskus Lastu on Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton jäsen.

AARNE PALDANIUS | 11.3.2022–29.1.2023


Kuvanveistäjä Aarne Paldanius syntyi vuonna 1915 lapinlahtelaiseen maanviljelijäperheeseen. Nuorena miehenä hän haaveili taideopinnoista, mutta 1930-luvun maalaisyhteisössä ei taiteilijoita arvostettu. Vanhempiensa tahdosta hän hautasi haaveensa ja jäi hoitamaan kotitilaa. Vaikka taideopinnoista pitikin luopua, Paldanius säilytti halunsa tehdä taidetta. Hän työskenteli iltaöisin lasten mentyä nukkumaan.

Vuonna 1965 viisikymmenvuotias Paldanius sairastui vakavasti. Lääkärit kielsivät ehdottomasti kaikki raskaat pelto- ja metsätyöt. Toipilaana Paldaniuksella oli aikaa taiteelleen. Hän debytoi Kuopiossa Ars Liberan vuosinäyttelyssä vuonna 1967. Hän oli monipuolinen taiteilija, joka piirsi, maalasi öljyväreillä ja veisti savea, kipsiä ja puuta. Puu oli hänelle mieluisin materiaali. Veistäessään hän kävi vuoropuhelua materiaalinsa kanssa, puussa ollut oksanreikä saattoi toimia innoittajana teokselle, muuttuen yhdeksi elementiksi valmiiseen veistokseen. Teostensa aiheet Paldanius sai omasta elämästään ja ympäristöstään.

Aarne Paldaniuksen ITE-taide on myös mukana Maaseudun Sivistysliiton ITE Pohjois-Savossa -hankkeessa.

Aarne Paldaniuksen muotokuva: Halosten Museosäätiö / Reijo Pääkkönen.

LASITAITEILIJA SINI MAJURI | 28.1.2022–17.4.2022

Koti

Taiteen maisteri Sini Majuri on Suonenjoelta kotoisin oleva lasitaiteilija ja muotoilija, joka on erikoistunut ilmaisussaan suupuhallettuun lasiin.

– Lasi on herkkä materiaali, jolla on mahdollista antaa muoto aineettomalle, Majuri kuvailee. Studiossa työstetty, suupuhallettu lasi tulkitsee tunteita ja tunnelmia, joiden sanoittaminen on haastavaa.

Näyttelyssä Koti Sini Majuri tutkii kotiseutuaan Pohjois-Savoa. Kokonaisuudessa pohditaan sitä, kuinka katsomme toisiamme aina omasta näkökulmastamme ja lähtökohdistamme, sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Katsomisen näkökulmien muuttaminen ja sillä leikittely ovat teoksissa fyysisen ja aineettoman kohtaamista.

– Koti heijastaa sitä, keitä me olemme ja millaisia haluaisimme olla. Kodin kautta määrittelemme itseämme. Se voi olla kaaos tai seesteinen turvasatama. Koti voi olla vaarallinen. Rakastava. Kodin istumapaikat löytävät persoonansa ihmisten kautta. Kotiin ikävöidään. Sitä puunataan hiki hatussa, kun uudet ystävät ovat tulossa kylään. Vie aikansa, ennen kuin uusi koti alkaa tuntua kodilta.

Sini Majuri on palkittu lukuisilla muotoilupalkinnoilla, kuten kultaisella A’Design Awardilla Italiassa. Hän on myös toiminut kahdesti arvostetun kilpailun Grand Juryssä. Majuri on muotoillut myös sarjallista käyttölasia esimerkiksi hongkongilaiselle nykytaidemuseolle M+ sekä hollantilaiselle DutZ Collectionille, jossa hän on myös toiminut kiertotalouden asiantuntijana valmistavassa teollisuudessa. Hän on muotoillut myös Suonenjoen kaupungin virallisen maljakon. Majurin runouteen ja tarinalliseen ilmaisuun pohjautuvia lasiveistoksia on nähty yli 60:ssä kansainvälisessä näyttelyssä esimerkiksi New Yorkissa, Tokiossa, Venetsiassa ja Dubaissa. Sini Majuri on nykylasia elinvoimaistavan ja kansainvälistävän FRESH Finland -hankkeen perustaja.

Katso Sini Majurin taiteilijan tervehdys:

#MEIJÄN #KOTIKULMILLA #POHJOISSAVO | 28.1.2022–27.2.2022

Pohjois-Savon Kotiseutuyhdistysten liiton kuvataidekilpailu lapsille ja nuorille

#meijän #kotikulmilla #pohjoissavo -näyttely on koottu kuvataidekilpailun menestyneimmistä kilpailutöistä. Esillä olevat 40 työtä ovat neljästä kilpasarjasta: varhaiskasvatuksen ja alakoulun sarjoista yläkoululaisiin. Kilpailuun lähetettiin 973 työtä 51:stä koulusta. Taidemuseo Eemilin jälkeen palkittujen töiden näyttely kiertää eri puolilla Pohjois-Savoa, joten töihin voi tutustua myös muun muassa Kuopion, Varkauden ja Rautalammin kirjastoissa sekä Iisalmen kulttuurikeskuksella ja Kiuruveden Kulttuuritalolla.

Katso video kuvataidekilpailusta:

SARJAKUVATAITEILIJA PETTERI TIKKANEN | 1.10.2021–31.12.2021


Petteri Tikkanen (s. 1975) on monipuolinen ja kiinnostava pohjoissavolainen nykytaiteilija. Hän on sekä sarjakuva- että performanssitaiteilija. Tikkanen on tehnyt yli 20 vuoden ajan vaikuttavaa jälkeä kaikilla sarjakuvan osa-alueilla. Häneltä on julkaistu 14 sarjakuva-albumia ja yksi matkapäiväkirja. Tikkasen töitä on ollut esillä kymmenissä eri taidenäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hän sai Suomen Sarjakuvaseuran myöntämän Puupäähattu-palkinnon kunnianosoituksena vuoden 2020 alussa.

Petteri Tikkasen julkaistu tuotanto jakautuu kolmeen jatkumoon: Kanerva, Eero ja Black Peider. Varhaisin kokonaisuus on Kanerva-sarja. Näissä tarinoissa tuumaillaan hiekkalaatikon reunalla syntyjä syviä ja luodataan vakaviakin teemoja kauniin sivellinviivan kuorruttamilla kuvilla. Päähenkilö on pieni Kanerva-niminen tyttö. Sarja alkoi yksirivisistä stripeistä ja kasvoi hiljalleen albumimittaisiksi tarinoiksi.

Eero oli aluksi sivuhahmo Kanerva-sarjakuvassa. Petteri Tikkanen päätti vaihtaa näkökulmaa ja teki pojasta päähenkilön ja antoi hahmojen ikääntyä. Kanerva ottaakin näissä tarinoissa ensin kasvuharppauksen ja Eero yrittää pysyä perässä heikoin tuloksin. Pojan elämää ja pyristelyä aikuisuuteen kuvataan rehellisesti. Ukin sotatraumat ja isän alkoholismi luovat tarinaan jännitteitä. Petteri Tikkanen painottaa, että sarjassa on vankka todistusvoima ja totuuspohja. Noin puolet Eero-sarjan tarinoista on totta ja puolet keksittyä – ja yleensä keksityt osat ovat niitä tylsiä suvantoja yhdistämässä dramaturgisesti kiinnostavampia osia.

Kanerva- ja Eero-sarjoihin heijastuvat Petteri Tikkasen omat lapsuuden kokemukset. Tikkanen varttui Iisalmessa Kankaan hiekkahaudan liepeillä. Kesälomiaan hän vietti Ahmo-järven rannalla ja Ryhälänmäessä. Nämä lapsuuskokemukset maaseutumiljöössä ovatkin oleellinen osa tarinoiden uniikkia tunnelmaa. Hahmojen selkeä karrikointi yhdistettynä yläsavolaiseen perinnemaisemaan luo omalakisen maailman.

Black Peider oli ensin Petteri Tikkasen itsensä esittämä supersankaripainija. Hiljalleen hahmo ja hänen keikkakokemuksensa alkoivat siirtyä myös paperille. Tarinoissa leikitellään miehisyydellä ja välillä murskataan siihen liittyviä myyttejä. Musiikin esittäminen ja kokeminen saa tuoreen näkökulman näissä spontaanisti huopatusseilla piirretyissä sarjakuvissa. Välillä matkataan puhtaan fantasian tasolla ja välillä syöksytään päätä pahkaa arkeen ja luodataan miehenä olemisen hetkellisyyttä. Koronan saapuessa Black Peider täytti kansalaisvelvollisuutensa ja ryhtyi levittämään käsidesi- ja maskitietoisuutta.

Sarjakuvataiteilija Petteri Tikkasen näyttelyssä on mukana myös päätuotannon ulkopuolelle jääviä sarjakuvia, kuvituksia ja käyttögrafiikkaa uran varrelta.

Petteri Tikkasen muotokuva: Kuva Tuulos / Anssi Viljakainen.

PIKKU-KALLEN MAALAUSPAJA | 28.5.2021–5.9.2021


Pikku-Kallen maalauspajassa tutustut taidemaalari Pekka Halosen pikkuveljeen ja voit tehdä taidetta itsekin. Pikku-Kallen maalauspaja on koko perheelle suunnattu toiminnallinen kokonaisuus, joka on käytettävissä omatoimisesti museon aukioloaikana. Omatoimisen työskentelyn lisäksi heinä-elokuun kuutena torstaina (1.7.–5.8.2021 klo 12–16) järjestetään Pikku-Kallen taidetorstait ja Suomen Kuvataiteen päivänä Pikku-Kallen maalauspäivä (la 10.7.2021 klo 12–16), jolloin paikalla on ohjausta.

Pikku-Kalle (1880–92) oli taidemaalari Pekka Halosen lahjakas pikkuveli. Heillä oli ikäeroa lähes 15 vuotta. Pikku-Kalle syntyi 19. helmikuuta 1880 Lapinlahden Linnansalmella. Hän osasi soittaa kannelta ja oli liikunnallinen. Pekka tuli 1890-luvun alussa kahtena kesänä Lapinlahdelle maalaamaan. Pikku-Kalle seurasi veljensä taiteen tekemistä kiinnostuneena. Hän piirteli hiilellä tuohenpalasille ja sai kokeilla maalaamista veljensä antamilla öljyvärien tähteillä. Yhdessä veljekset kulkivat lähiseudulla katselemassa sopivia aiheita maalauksille. Pekka näytti pikkuveljensä maalauksia taiteilijatovereilleen Eero Järnefeltille ja Akseli Gallén-Kallelalle, jotka pitivät niitä taidokkaina.

Taidemuseo Eemilin alakerran Studioon rakennetussa maalauspajassa pääsee omakohtaisesti kokemaan ja tekemään taidetta. Maalauspaja on toteutettu yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa OLVI-säätiön tuella. Maalauspajaa voidaan myöhemmin lainata myös koulujen, päiväkotien ja museoiden käyttöön.

PUNAINEN LANKA - naisten käsityöstä nykytaiteeksi | 29.1.2021–25.4.2021

Kaisa Törmänen

”Teen kuvia naisen traditiosta käsin. Pehmeät materiaalit ja naiseuden tematiikka ovat taiteeni punainen lanka”, kuopiolainen kuvataiteilija Kaisa Törmänen kiteyttää retrospektiivisen näyttelynsä ytimen. Taidemuseo Eemilissä on keväällä 2021 värikäs ja monipuolinen kattaus hänen taiteellisesta tuotannostaan.

Kaisa Törmänen on syntynyt ja kasvanut pienessä pohjoisen kylässä Sallassa. Lapsuudenkodissa kädentaidot olivat arvostettuja ja välttämättömiä. Piirtämistä pidettiin joutavana, joten käsityö tarjosi kanavan luovuudelle. ”Vimmaisen tekemisen vuoksi minua kutsuttiinkin Kaisamaakariksi”, Törmänen kertoo.

Kaisa Törmänen valmistui tekstiilisuunnittelijaksi 1980. Opiskelujensa jälkeen hän aloitti vapaana taiteilijana tavoitteenaan kuvallinen ilmaisu tekstiilin keinoin. Materiaalipohjainen tekeminen on Kaisa Törmäselle oleellinen osa käsittämistä, käsillä tekemistä. ”Materiaalien kirjo on vuosien myötä laajentunut, mutta aina ilmaisussani on jotain tekstiilinomaista – vaikka vääntäisin rautalankaa”, hän toteaa. Jo neljäkymmenen vuoden ajan Kaisa Törmänen on kierrättänyt töissään erilaisia jätemateriaaleja ja kirpputorilöytöjä: se on ollut henkilökohtaista ekologiaa ja ekonomiaa.

Tekstiilitaide luokitellaan niin sanottuihin soveltaviin taiteisiin. ”Siinä on samaa vähättelyä kuin yleensä naisten töihin”, Kaisa Törmänen huomauttaa. Naisten historia nivoutuu paljolti heidän näkymättömään työhönsä. ”Naiseus ja toiseus, sen ilmentäminen, on keskeinen osa tuotantoni punaista lankaa.”

Tekstiili on aistillinen materiaali. Se on myös taipuisa taiteen muoto, joka muuntuu pehmeästä kovaksi, veistokseksikin! Aisti ja muisti toimivat työskentelyn käynnistäjinä. Ajatus ja tunne ohjaavat, käsi käsittää. Puhtaat ja voimakkaat värit ovat Kaisa Törmäselle luonnollisia, sisäsyntyistä Lapin palettia. Saamelaiset juuret tulevat isän puolelta.

Kuopion taidemuseon vuonna 2020 tuottama taiteilijaesittely Kuvataiteilija Kaisa Törmänen on katsottavissa täältä.

Elämää Haminalahden maalaiskartanossa - von Wrightin perheen kesäpäivä 1830 | 29.1.2021–25.4.2021

Raija Laitinen

Eletään kesäistä päivää 1830. Kuopion Haminalahdella hirsisessä maalaiskartanossa asuu von Wrightin suurperhe: topakka mummo Anna Christina, kärttyisä majuri-isä, lempeä äiti Maria Elisabeth sekä perheen yhdeksän lasta, joista vanhimmat, 25-vuotias Magnus ja 20-vuotias Wilhelm, ovat jo aloittaneet taiteilijauransa. Perheen kuopus, 8-vuotias Ferdinand seuraa isoveljiensä mallia.

Kuopiolainen nukketaiteilija Raija Laitinen on valmistanut von Wright -taiteilijaveljesten lapsuuteen ja nuoruuteen sijoittuvan fiktiivisen kuvatarinan, joka rakentuu yli kahdestakymmenestä kolmiulotteisesta tuokiokuvasta kartanossa ja sen pihapiirissä, metsässä ja järven rannalla. Vitriinilaatikkojen taustalle sijoitetut valokuvat ovat Haminalahden kulttuurimaisemista ja muualta Kuopion ympäristöstä. Jokaiseen tuokiokuvaan on kirjoitettu kulttuurihistoriallisiin faktoihin perustuva fiktiivinen tarina von Wrightin perheestä ja kartanonväestä kesällä 1830.

Tarinassa vierailee perheen sukulaisia, kuten mummon siskontyttäret Maria Charlotta Forsten ja Aurora Järnefelt. Heidän lisäkseen mukana on joukko fiktiivisiä hahmoja: kotiopettaja ja suutari sekä palvelusväkeä ja kerjäläisiä. Wrightiläinen lintuteema on keskeinen osa tarinaa, jossa esiintyy monia muitakin eläimiä: lehmiä, lampaita ja hevosia sekä koira, kissa ja kettu.

Pienoismaailman henkilöt Raija Laitinen on luonut Fimo-massasta, piipunrassista ja vanusta. Nuket on vaatetettu 1830-luvun henkeen. Eläimet on tehty huovuttamalla. Huonekalut ja muun rekvisiitan Laitinen on valmistanut puusta ja Fimo-massasta. Joitakin esineitä on löytynyt myös kirppikseltä.

Nukkemaakari Raija Laitinen rakentaa historiallisia pienoismaailmoja harrastuksenaan, kuten ”Päivä Kuopiossa 1890” (2004) ja vuoteen 1912 sijoittuva ”Sirkus saapuu kaupunkiin” (1913). ”Idea von Wrightin perheen kesäiseen tarinaan syntyi kävellessäni Haminalahden upeissa kulttuurimaisemissa kesällä 2013”, Raija Laitinen kertoo. ”Sain siellä vision Ferdinand von Wrightistä istumassa pikkupoikana isolla kivellä Suopeltovuoren laella taustanaan sininen järvimaisema Haminalahdelta.” Nukketaiteilijan mielikuvitus lähti lentoon, henkilöt ja kuvat kehittymään. Ensin heräsi eloon von Wrightin perhe, vähitellen heidän seurakseen syntyi erilaisia fiktiivisiä hahmoja – ja näistä kehkeytyi kokonainen tarina taiteilijaveljesten lapsuudenkodista ja sen luonnonkauniista ympäristöstä.

Miksi mörkö hymyilee? | 25.9.2020–20.12.2020

Teatterinukkenäyttely

Miksi Mörkö hymyilee? Vastaus löytyy syksyllä 2020 Taidemuseo Eemilistä. Siellä Mörkö saa seurakseen Lohikäärmeprinsessan, vanhan Ofelia-neidin, Joutsenpojan, Ruman Ankanpoikasen ja lempeän jättiläisen. He kaikki ovat taitavasti tehtyjä teatterinukkeja, jotka ovat esiintyneet satoja kertoja nukketeatterinäyttämöillä ympäri maailmaa.

Mutta nyt maailma on kierretty, ja Mörkö kumppaneineen johdattaa näyttelyssä kävijät teatterin, satujen ja kuvakirjojen pariin.

​Teatterinuket ovat upeita taideteoksia, joita on kiinnostava katsella. Jokaisella nukentekijällä on oma tunnistettava kädenjälkensä. Näyttelyssä on mukana nukkeja kahdeksalta nukentekijältä: Heini Maaraselta, Iida Vanttajalta, Teija Sivulalta, Mona-Rita Sannmarkilta, Ulla Kostiaiselta, Asta Immoselta, Joel Nokelaiselta ja Anne Lihavaiselta.

Näyttely on kulttuuritalo Lilla Villanin tuottama taidepedagoginen näyttely, jonka kautta tutustutaan satuihin, tarinoihin ja tunteisiin. Näyttelyyn kuuluu kymmenkunta tarinaa, jättiläisnukke ja nukketeatterinäyttämö.

Viehättävän lisän näyttelyyn tuo Petter Korkmanin säveltämät ja tuottamat äänimaisemat.

Miksi mörkö hymyilee? -teatterinukkenäyttely on alun perin tehty Lilla Villaniin Sipooseen syksyllä 2019. Taidemuseo Eemiliin näyttely on toteutettu yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

Näyttelyn kuraattori: Anne Lihavainen. Työryhmä: Tiina Kolehmainen ja Petter Korkman (musiikki ja äänimaisema).

Lapinlahden Haloset | 9.6.2020–6.9.2020

Teoksia Halosten Museosäätiön kokoelmista

Lapinlahden Halosen taiteilijasuku on suomalaisuuden kauneinta ydintä. Kansakuntamme rakentaminen perustui alkuvaiheessaan sivistyneistön luomaan ihanteelliseen kuvaan Suomen kansasta. Halosen taiteilijasuku teki tästä ideaalista omalta osaltaan totta.

Lapinlahden Haloset -näyttely esittelee viiden Halosen taiteilijasukuun kuuluneen ammattikuvataiteilijan teoksia Halosten Museosäätiön kokoelmista. Antti, Arttu, Eemil, Kalle ja Pekka Halonen vaikuttivat suomalaisessa taide-elämässä 1800-luvun lopulta 1900-luvun puolivälin tienoille saakka.

Serkukset taidemaalari Pekka Halonen (1865–1933) ja kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875–1950) ovat maamme taidehistorian kärkinimiä. Aikalaiset luonnehtivat heitä usein kaikkein suomalaisimmiksi taiteilijoistamme. Pekka Halonen tunnetaan ennen kaikkea suomalaisen maiseman sielun, maalaiskansan ja perheidyllin ilmentäjänä, Eemil Halonen taitavana kansankuvaajana, Kalevalan tulkitsijana ja tunnustettuna muotokuvien tekijänä. Molemmat etsivät suomalaisuuden ydintä ja halusivat luoda omaperäistä kansallista taidetta. Pekka Halosen sanoin: ”Pyrittiin vapautumaan vieraista vaikutuksista ja näkemään omia oloja omilla silmillä.” Pekka ja Eemil Haloselle taide merkitsi myös sopusointua, rauhaa ja kehittymistä ihmisenä.

Pekan veli Antti Halonen (1870–1945) teki elämänuransa veiston ja rakennusopin opettajana ja talonpoikaisen rakennusperinteen vaalijana ja kehittäjänä. Hän oli myös lahjakas taidemaalari, joka maalasi mieluiten maisemia ja tarkkaili jatkuvasti ympäristöään etsien sopivia aiheita. Antti oli sukunsa taiteilijoiden kannustaja, maalausretkien kumppani ja luottokeskustelija.

Eemilin nuorin veli Kalle Halonen (1899–1947) kävi Kansallisteatterin oppilaskoulun ja oli jo 1920-luvun alkupuolella lupaava, yleisön ja kriitikoiden arvostama näyttelijä. Myös Kalle opiskeli taidemaalariksi, jonka maisemia oli esillä 1920–30-luvun vaihteen nykytaiteen näyttelyissä.

Suomen ensimmäinen ammatillinen taidevalaja, kuvanveistäjä Arttu Halonen (1885–1965) sai kipinän taiteeseen vanhimmalta veljeltään Eemililtä. Monien ammattisalaisuuksien peittämä pronssivalu oli suomalaisille kuvanveistäjille menetelmänä tuolloin liki tuntematon. Arttu Halosen ura taidevalajana kesti puoli vuosisataa, virallisena elinkeinotoimintanakin 35 vuotta. Kuvanveistäjänä hänen taiteellinen toimintansa oli aktiivisimmillaan 1910-luvulla hänen palattuaan opintomatkaltaan Berliinistä ja Pariisista.

Halosen taiteilijasukuun kuului kuudeskin ammattitaiteilija: viulisti Heikki Halonen (1882–1932), joka on mukana näyttelyssä veljensä Pekan ikuistamana.

Lapinlahden Haloset -näyttelyn teokset ovat Halosten Museosäätiön kokoelmista. Näyttelyn on kuratoinut museonjohtaja Riitta Marin. Halosten Museosäätiö on perustettu Lapinlahdella vuonna 1971. Säätiön tarkoituksena on edistää taiteen harrastusta ja taiteilijoiden Eemil, Antti, Arttu, Kalle, Pekka ja Heikki Halosen taiteen vaalimista, ylläpitää Lapinlahden kunnassa monikäyttöistä luovan ja esittävän taiteen taidemuseota kokoelmineen sekä harjoittaa säätiön tarkoitukseen liittyvää museotoimintaa.

Taidevalajan pajassa | 9.6.2020–6.9.2020

Kirsi Siponen

Taidevalajan pajassa -näyttelyssä esitellään taidevalumenetelmää ja pronssikuvanveistoa. Suomalainen taidevalutaito on lähtöisin Lapinlahdelta. Kuvanveistäjä Arttu Halonen (1885–1965) oli maamme ensimmäinen taidevalimoyrittäjä. Hänen jalanjäljissään kulkee lapinlahtelainen kuvanveistäjä ja taidevalaja Kirsi Siponen (s. 1969).

Kirsi Siponen opiskeli metalliseppä-artesaaniksi Petäjäveden ja Mikkelin Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksissa. Valmistuttuaan hän hakeutui oppisopimuskoulutukseen lapinlahtelaiseen taidevalimoon. Kirsi Siponen on vetänyt taidevalukursseja muun muassa Piippolan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, Kestilän avovankilassa ja Portaanpään opistossa.

Kuvanveistäjänä Kirsi Siponen on itseoppinut. Hän on tehnyt taidetta aina. Äidin mennessä lypsylle pieni lettipää lähti mukaan navettaan piirtämään lehmiä. Veljet sukelsivat hänelle savea joen pohjasta muovailtavaksi. Savitöitä kuivateltiin auringonpaisteisilla rantakivillä.

Kirsi Siposelle käsillä tekeminen on elämäntapa ja taiteen tekeminen elämän mittainen kokeilu. Kuvanveisto on hänelle mielekkäin ja luontevin tekemisen muoto, jota työskentely taidevalajana tukee. Veistoksensa Kirsi Siponen tekee yleensä savesta, mutta hän käyttää myös muita materiaaleja, kuten vahaa ja kipsiä. Valmiit teoksensa hän valaa itse pronssiin.

Kirsi Siposen taide esittelee monenkirjavaa elämää syntymästä kuolemaan. Teostensa aiheet hän löytää usein omasta elämästään: lapsuuden muistoistaan, ihmissuhteistaan, tanssiharrastuksestaan, omista lapsistaan ja eläinystävistään. Erityisesti kotitilan tutut lehmät ovat lähellä hänen sydäntään.

Tuonpuoleista näyttelyssä edustavat enkeliaiheiset hautaveistokset, joita on esillä kipsimalleina. Ne ovat Kirsi Siposen omasta hautakivikoristemallistosta, joka syntyi 1990-luvulla vastapainona ulkomaisille hautakoristeille. Kirsi Siponen halusi luoda kotimaista hautakoristetaidetta, pelkistettyä ja tyyliteltyä muodoiltaan. Enkeliveistokset ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä.

PERUTTU: Pronssissa | 7.2.2020–19.4.2020

Pohjoissavolaista kuvanveistoa

HUOM. VALTIONEUVOSTON OHJEISTUKSEN MUKAISESTI TAIDEMUSEO ON TOISTAISEKSI SULJETTU JA PRONSSISSA-NÄYTTELY ON PERUTTU.

Suomalainen taidevalutaito on lähtöisin Lapinlahdelta ja edustaa omalta osaltaan yläsavolaista laadukasta erityisosaamista. Lapinlahdella on osattu valaa veistoksia pronssiin jo yli sata vuotta. Kuvanveistäjäveljekset Eemil ja Arttu Halonen hankkivat Keski-Euroopasta tarkoin varjeltua taidevalutaitoa. Yhdessä he aloittivat kokeilut – ja yrittämisen ja erehdyksen kautta oppivat taidevalumenetelmän. Kuvanveistäjä Arttu Halosen taidevalimo oli ensimmäinen suomalainen muille taiteilijoille palveluita tarjonnut taidevalimo, ja alan suomalainen tieto-taito on lähtöisin Lapinlahdelta.

Näyttely on katsaus pohjoissavolaiseen pronssikuvanveistoon ja perinteikkään taidevalutoiminnan menetelmiin. Näyttelyteokset kuuluvat alueen taidekokoelmiin. Pronssiveiston asiantuntijana on mukana lapinlahtelainen taidevalaja-kuvanveistäjä Kirsi Siponen. Hänen lisäkseen näyttelyssä on esillä seuraavien pohjoissavolaisten kuvanveistäjien teoksia: Arttu Halonen, Eemil Halonen, Olli Halonen, Paavo Halonen, Pekka Kauhanen, Taisto Martiskainen ja Taru Mäntynen.

Näyttelykokonaisuus on myös osa Suomen Kulttuurirahaston 8.-luokkalaisille suunnattua Taidetestaajat-hanketta, jossa työskentely tapahtuu teemalla: Taiteilijan tie – kuvanveisto ammattina. Helmikuun aikana Studioon rakentuu nuorten yhteisteos Samalla lautalla, jossa otetaan kantaa vesistöjen muovijäteongelmaan.

Pauli Martikainen | 18.10.2019–22.12.2019

LIVOHKA - kiitos ja näkemiin!

LIVOHKA – kiitos ja näkemiin! on syntyperäisen lapinlahtelaisen taidemaalarin Pauli Martikaisen ”jäähyväisnäyttely” kotiseudulleen. Hän muuttaa vuoden 2019 aikana Ylöjärvelle. Taidemuseo Eemilin näyttelyssä on esillä Martikaisen tuotantoa 1950-luvulta aina tähän päivään. Pauli Martikaisen ystävä, metropoliitta Arseni toimii näyttelyn kuraattorina.

Pauli Martikainen (s. 1937) aloitti taitelijauransa Lappeenrannan taiteenystävien piirustuskoulussa, josta hän jatkoi Suomen Taideakatemian kouluun. Taidemaalariksi hän valmistui vuonna 1970. Hän on tehnyt pitkän työuran sekä taidemaalarina ja kuvataideopettajana että taiteellisena asiantuntijana, näyttelyarkkitehtina ja läänintaitelijana.

Martikainen on piirtänyt aina, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan taidemaalarina. Aiemmin hän maalasi pelkistävään tyyliin maisemaa, sittemmin taiteilijan tuotannon lähtökohdaksi on tullut rakenteellisuus, jossa muodot rikotaan ja maalataan pois. Martikaisen mukaan on tärkeää, että teokseen osaa jättää olennaisen. Hänen kuvauksensa aiheena voi olla puu, maisema tai figuuri. Teoksiin siirtyvät luonnossa esiintyvät kontrasti-ilmiöt ja jälkikuvat sekä värien hehku ja sävyt. ”Oleellista on miten sen kaiken oivaltaa maalatessa. Kaikkea ei tehdä, vaan se on jo olemassa”, Martikainen toteaa.

Martikainen on maalannut pääasiassa öljy- ja akryyliväreillä. Nopeasti kuivuvien akryylivärien käyttö sopii paremmin hänen spontaaniin työskentelytapaansa. Teoksen valmistuminen vie kuitenkin yleensä aikaa. Vaikka siveltimenveto on nopea, niin ajatusprosessi kestää kauan.

Pauli Martikaisen taiteesta löytyy kaikki olennainen: syntymä, kasvaminen, sadonkorjuu, kuolemakin. Taiteellaan hän on halunnut murtaa ennakkoluuloja ja luoda nuorille mahdollisuuksia kasvaa taiteen ystäviksi.

”Olen aina halunnut työskennellä omilla ehdoillani, säilyttää työssäni tuoreen otteen, edetä lopputulokseen ilman välivaiheita, ilman luonnostelua. Taiteessa ei saa jäädä paikoilleen. Valmis teos on aina taistelun tulos.”

Juha Kuosmanen | 18.10.2019–22.12.2019

Selviytyjät - maalauksia ajasta

Kuvataiteilija Juha Kuosmanen (s. 1981) kokee olevansa eniten taidemaalari. Hänen teoksiaan voidaan luonnehtia asetelmamaalauksiksi, vaikka joskus niissä on myös muotokuvallisia ja maisemallisia vaikutteita. Sommitelma, rajaus ja valon kuvaaminen ovat kuvien keskeisiä piirteitä. Kuvatut asiat ovat tuttuja, jopa arkipäiväisiä, mutta maalaamalla taiteilija kohtaa ne toisella tavalla.

Juha Kuosmanen luonnostelee valokuvaamalla ja pohjaa maalausprosessinsa tähän kuva-aineistoon. Kuvaamisen kohteena on taiteilijan oma arkiympäristö, joka tuntuu muuttuvan valon mukana, vuorokauden- ja vuodenajasta riippuen. Tututkin asiat näyttävät uusilta, kun katse pysähtyy ja valot ja varjot alkavat hallita havainnon rakennetta. Tuhat kertaa nähty tavallinen näyttäytyy kauniina. Teokset näyttävät sen, minkä lokeroiva katse ohittaa. Tuloksena on rajattuja illuusioita, jotka kertovat näennäisen tarkasti jotain, mutta jättävät silti jotain myös kertomatta.

Juha Kuosmanen valmistui kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2010. Hän asuu ja työskentelee Lapinlahdella, synnyinseudullaan Varpaisjärvellä.

Anna Sahlstén | 7.6.2019–29.9.2019

160 vuotta taiteilijan syntymästä

Taidemaalari ja piirustuksenopettaja Anna Sahlsténin (22.9.1859, Iisalmi – 21.8.1931, Helsinki) tuottelias ura alkoi Suomen taiteen kultakaudella. Hän maalasi noin 50 vuoden ajan tehden samalla pitkän taidepedagogisen uran. Taiteilijan maalausmatkat suuntautuivat Itä-Suomen lisäksi ympäri Suomea. Anna Sahlstén siirtyi alun naturalismista pehmeän realistiseen tyyliin maalaten etenkin muotokuvia, idyllisiä perhekuvia, lapsiaiheita ja maisemia. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa vuosina 1877–1880 ja tämän jälkeen Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa vuosina 1880–1882. Taideopintojen ohella hän aloitti 21-vuotiaana piirustuksenopettajan työn, joka jatkui 46 vuotta. Anna Sahlsténin teoksia oli ensi kerran esillä vuonna 1884.

Anna Sahlstén opiskeli kolmeen otteeseen Pariisissa pohjoismaalaisten suosimassa Académie Colarossissa, talvikaudet 1884–1885, 1889–1890 ja vuonna 1896 Pariisiin suuntautunut opintomatka kulki Pietarin ja Berliinin kautta. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1926 taiteilija vieraili säännöllisesti lempimaassaan Ranskassa.

Anna Sahlstén kuvasi mielellään suomalaisia kansanihmisiä. Uskonnollisista aiheista hän teki varsinkin herännäisyyteen liittyviä henkilökuvia. Taiteilija haki aiheitaan kesäisiltä maalausmatkoilta ympäri Suomea.  Hän oli tiettävästi ensimmäinen Kolin maisemia ihaileva taiteilija patikoidessaan Karjalassa ja Itä-Suomessa kesällä 1886.

Näyttely toteutetaan yhteistyössä ministeri Lauri Tarastin kanssa.

Olavi Lanu | 8.2.2019–19.5.2019

Luonnosta

Viipurin maalaiskunnassa syntynyt kuvataiteilija, professori Olavi Lanu (1925–2015) on yksi merkittävistä kansainvälisesti tunnetuista suomalaistaiteilijoista. Pienenä poikana hän oli usein isovanhempiensa karjapaimenena. Luonnon tarkkailu ja kaikenlainen rakentelu olivat mieluista puuhaa sillä aikaa, kun lehmät lepäilivät. Sodan jälkeen Olavi Lanu aloitti taideopinnot Vapaassa taidekoulussa ja siirtyi sieltä Suomen taideakatemian kouluun. Hän jatkoi opiskeluaan vielä 1950-luvun alussa Pariisissa.

Taidemaalarikoulutuksen saanut Olavi Lanu maalasi aluksi kubistisia maisemia, asetelmia ja henkilökuvia. Jonkinlaisen kriisin jälkeen hän jätti 1960-luvun alussa värit ja alkoi maalata lähes monokromaattisia töitä. Maalauksiin alkoi tulla karheutta niin sanomalehtikuvien rastereista kuin hiekasta. Rastereita Lanu alkoi työstää kuviinsa kohoumina, hiekkaa hän sekoitti temperamaalauksiin.

Kuvat kehittyivät 1970-luvulla reliefeiksi ja vähitellen ihmisfiguureiksi. Tuolloin materiaalina oli lauta, josta Olavi Lanu rakensi kerroksittain kuvaa. Samaan aikaan hän teki figuureja luonnonmateriaaleista ja valokuvasi ne.

Kuvanveistäjä Olavi Lanu valittiin Suomen edustajaksi Venetsian biennaaliin 1978. Siellä aiheena oli ihmisen ja luonnon vuorovaikutus. Näyttely oli käänteentekevä. Kutsuja alkoi tulla ulkomaille ja Suomessakin moniin merkittäviin kesänäyttelyihin.

Lasikuitu on ollut tärkeä materiaali Olavi Lanulle niin muotteina, sideaineena kuin varsinaisen työn materiaalinakin. Luonnonmateriaalin jäljittely on monesti ollut tavoitteena, mutta myös vapaampi tulkinta materiaaleista. Pintarakenne onkin ollut aina tärkeämpi kuin muoto.

Luonnosta-näyttely koostuu Olavi Lanun 1960-luvun lopun maalauksista ja henkilöpiirroksista, 1980-90-lukujen lasikuitureliefeistä ja -veistoksista ja luonnonmateriaaliteoksista sekä 1990-luvun grafiikasta. Valtaosa teoksista kuuluu Taidemuseo Eemilin kokoelmiin ja on saatu lahjoituksena Olavi Lanun perillisiltä. Näyttelyn kuraattorina on toiminut metropoliitta Arseni ja kuvataiteilija Tarja Lanu.

Taidemuseo Eemilin kevään 2019 näyttelykokonaisuus on osa Suomen Kulttuurirahaston 8.-luokkalaisille suunnattua Taidetestaajat-hanketta, jossa työskentely tapahtuu teemalla: Taiteilijan tie – kuvanveisto ammattina. Näyttelyaikana Studioon rakentuu nuorten yhteisteos: Black and White Face Wall.

Anna Kaarina Nenonen | 5.10.2018–21.12.2018

Arvaamaton

”- Nukutko sinä? kysyi ääni.

Maija säpsähti. Avoimesta ikkunasta tulvi kasteisen ruohikon tuoksua. Yöilma tuntui pehmeältä ja unettavalta. Maija avasi silmänsä ja näki, että ikkuna-aukosta pisti päänsä sisälle valkoinen hevonen.”

Näin alkaa Anna Kaarina Nenosen Unihevonen-tarina, jonka nuori taiteilija kirjoitti vuonna 1984. Taiteilija Anna Kaarina Nenoselle (s. 1961, Kuopio) hevoset ovat aina olleet tärkeä osa elämää ja yksi keskeinen osa hänen taidettaan. Hevosiin Anna Kaarina tutustui jo varhain. Koulumatkalla sijaitsi Lappalaisen maatila, josta tuli nuorelle hevostytölle tärkeä paikka. Kokemukset hevosten parissa ovat olleet myös traagisia. Vuosikymmeniä myöhemmin Anna Kaarina putosi laukkaratsun selästä ja tämä onnettomuus vei hänet lähelle kuolemaa.

Ensimmäiset hevospiirustuksensa Anna Kaarina Nenonen teki jo varhaisessa lapsuudessaan ja teini-ikäisenä hevosaihe valtasi yhä enemmän alaa. Tuolloin hän yhdessä sisarensa Elinan ja ystävänsä Outin kanssa toimitti muun muassa omaa Konimoniste-lehteä. Myytyään ensimmäisiä maalauksiaan, ja sohvansa, Anna Kaarina osti tietenkin – oman hevosen.

Anna Kaarina Nenosen laajassa tuotannossa näkyy sekä hevosten tuoma ilo että tuskaiset elämänkokemukset hevosten parissa. Hän on kertonut esittävän taiteen olevan hänelle ominaisin tapa tehdä taidetta ja kuvata merkittäviä asioita. Anna Kaarinan hevosmaalaukset ovat realistisia kuvauksia hänelle läheisistä hevosista. Nämä hevosmuotokuvat ilmentävät kohteensa rakenteen, luonteen ja ominaisen tavan liikkua. Hevosmuotokuvissaan ja fantasiamaalauksissaan taiteilija kiinnittää huomiota eheään sommitteluun ja värien harmoniaan.

Näyttelyyn valittujen teosten aikajänne on laaja: varhaisimmat työt ovat taiteilijan lapsuusvuosilta, uusimmat vuodelta 2018.

Näyttelyyn liittyvässä ja Anna Kaarinan töiden innoittamassa Hevoseni-työpajassa kävijä voi tehdä vaikka oman hevosaiheisen piirustuksensa, kertoa hevostarinansa sarjakuvan keinoin tai kirjoittaa oman hevosmuistonsa. Työpajan esitykset laitetaan esille Sohvin soppiin ja arkistoidaan osana näyttelyä. Työpaja tuotetaan yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

Osmo Monto | 5.10.2018–21.12.2018

Ihmisyyden kosmos

Taidemuseo Eemil järjestää syksyllä 2018 kuvataiteilija Osmo Monton 80-vuotisjuhlanäyttelyn, joka esittelee taiteilijan tuotantoa tämän päivän näkökulmasta.

Juuriltaan kymiläinen Monto (s. 1938) kuuluu Pohjois-Savon taiteen keskeisiin kehittäjiin ja uudistajiin, jonka laajasta ja monipuolisesta tuotannosta valtaosa on tehty Iisalmen Kotikylän ateljeekodissa. Monto loi merkittävän uran myös kuvataideopettajana ja taidekasvattajana Iisalmessa.

Monton työskentelyssä on ollut ominaista tekniikoiden ennakkoluuloton yhdistely ja kehittely, maalauksellisesta taidegrafiikasta veisto- ja installaatiotaiteeseen, joissa hän on käyttänyt materiaaleina niin tekstiiliä, romurautaa kuin betonia. Pitkäaikaisimman yhtenäisen kaaren muodostaa maalaustaide, jonka kentällä Monto on liikkunut aina 1960-luvun konstruktivismista 1980-luvun ekspressionismin kautta 2000-luvun kokeellisuuteen, jatkuvasti oman vahvan sanomansa mukana säilyttäen.

Näyttelyssä esitellään Monton laajaa tuotantoa ja sen eri ulottuvuuksia nykypäivän näkökulmasta. Monton yleisinhimillisiä teemoja käsittelevä taide kantaa vahvana tähän hetkeen. Taiteilijan jo 1970-luvulta alkaen käsittelemät teemat ihmisen ja koneen suhteesta, luonnosta ja ympäristöstä sekä yksilöstä väkivallan ja sodan keskellä ovat entistä ajankohtaisempia. Samalla punnitaan Monton intensiivisten maalausten ja moninaisten teknisten kokeilujen rikkaus.

Osa juhlanäyttelyn teoksista on ennennäkemättömiä ja teosten kaari kulkee usealla vuosikymmenellä. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahaston ja Olvi-säätiön tuella ensimmäinen taidekirja Osmo Monton tuotannosta. Juhlanäyttelyn kuraattorina ja julkaisun kirjoittajana toimii Monton tyttärentytär, taidehistorioitsija Laura Kokkonen.

Nuori Leena Luostarinen | 8.6.2018–16.9.2018


Taidemuseo Eemil esittelee kesänäyttelyssään taidemaalari Leena Luostarisen (1949–2013) nuoruuden tuotantoa. Nuorena Leena Luostarinen etsi taiteellista suuntaustaan ja haki omaa persoonaansa maalarina erilaisin tyylikokeiluin ja tekemällä uusia tulkintoja ihailemistaan maailmantaiteen mestariteoksista. Maalausten aihepiiri ja toteutus välittävät koskettavasti taiteilijan tunnetiloja ja kokemusmaailmaa. Jo varhain Leena Luostarinen alkoi tutkia sisäistä maailmaa ulkoisen sijasta ja korostaa maisemissakin välitöntä vaikutelmaa.

Näyttely monipuolistaa Leena Luostarisen taiteilijakuvaa esittelemällä hänen vähän tunnettua 1970-luvun tuotantoaan. Maalausten keskeisimpinä elementteinä ovat tila ja tunnelma. Leena Luostarinen otti aiheekseen lähiympäristönsä maisemia ja henkilöitä, joita luonnosteli karkein vedoin tyylitellyiksi muotokuviksi. Vain harvoin hän päätyi realistisempaan ilmaisuun.

Leena Luostarisen isän puolen sukujuuret ulottuvat 1800-luvun Lapinlahdelle ja Maaningalle. Näyttelyn on kuratoinut edesmenneen taiteilijan ystävä ja hänen tuotantoaan hyvin tunteva piispa Arseni yhteistyössä taiteilijan perikunnan kanssa.

Kuva: Leena Luostarinen, Kreikan saarilta, 1976, öljy kankaalle.


Katso näyttelyn esittely

Avaruudellisia veistoksia ja installaatioita | 1.2.2018–20.5.2018

Antti Immonen ja Timo Kokko

Avaruudellisia veistoksia ja installaatioita on pohjoissavolaisten kuvataiteilijoiden Antti Immosen ja Timo Kokon yhteisnäyttely.

Näyttelyssä on mukana kuvanveistäjä Antti Immosen ruostumattomasta teräksestä, solumuovista ja alumiinista tekemiä teoksia – rauhallisesti liikkuvia kineettisiä veistoksia ja Space/Craft-installaatio. Tämä viittaa avaruusalusten lisäksi kahteen Immoselle tärkeään kuvanveiston elementtiin: tilaan ja käsityötaitoon. Teosten lähtökohtina ovat taiteilijan kiinnostus tieteiskirjallisuuteen ja mekaanisiin rakenteisiin, sekä nostalgiset haaveet avaruusmatkailusta.

Kuvataiteilija Timo Kokko jatkaa näyttelyssä tilan, valon ja fluoresoivien materiaalien tutkimusta taiteen keinoin. Näyttely koostuu keinotekoisista maisemista, joiden avulla Kokko pohtii ihmisen, luonnon ja rakennetun ympäristön välisiä suhteita.

Dark Light Space on jatkoa Momentary Appearance- taideprojektille, jonka parissa hän on työskennellyt viime vuodet.

Antti Immosen ja Timo Kokon näyttely on osa Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat-hanketta. Helmikuun aikana nuoret tutustuvat kuvanveistoon ja veistäjien ammattiin ja taidemuseoon rakentuu taiteilijoiden ja 240 nuoren yhdessä toteuttama taideteos. Hankkeeseen toteutettu VEISTAJAT-video on katsottavissa Taidemuseo Eemilin YouTube-kanavalla.

Kuva: Antti Immonen, Terminaattorit on luotu kiikkumaan, ihmisiä ei ole luotu (yksityiskohta), 2016.


Katso näyttelyn esittely

Hiljaiset virrat | 5.10.2017–14.1.2018

Seppo Väänäsen maalauksia

Puhdas luonto, luonnon ilmiöt ja myös ihmisen luontoon tekemät jäljet kiehtovat taidemaalari Seppo Väänästä, joka juhlii 50-vuotista taiteilijauraansa Taidemuseo Eemilissä. Hän on tehnyt taidettaan myös Lapinlahden taidekeskuksen ateljeetilassa työskennellessään Kuopion läänin läänintaiteilijana vuosina 1976-1981.

Seppo Väänänen kasvoi Kuopiossa kertomansa mukaan ”tärpätin hajussa”, sillä hänen isänsä Sulo Väänänen harjoitti öljyvärimaalausta rakennusmestarin ammatin ohessa. Seppo Väänäselle taiteilijan ammatti oli haave, jolle luotiin pohja nuoruusvuosien harrastuksissa ja myöhemmin Suomen Taideakatemian opinnoissa. Opintojensa jälkeen Seppo Väänänen on työskennellyt taideopettajana ja taideaineiden lehtorina.

Taiteilijana Seppo Väänästä kiinnostavat tilanteet, joissa luonto valtaa takaisin ihmisen rakentamaa kulttuuria, ja aika, joka patinoi rakenteita ja rajoja. Vesi, lumi ja jää ovat hänen teostensa keskeistä sisältöä. Hän on aina asunut vesistön äärellä, ja siksi hänelle on luontevaa käsitellä teoksissa veden eri olomuotoja. Seppo Väänäselle taide on väline pohtia omaa luontosuhdettaan, sillä ihminen ei enää elä luonnon ehdoilla ja taito lukea luontoa ovat katomassa. On hetkiä, jolloin hän pääsee lähelle luontoa ja noina hetkinä myös ymmärtää sen olemuksen, mutta pohjimmiltaan luonto on hänellekin jatkuvasti muuttuva arvoitus. Hiljaiset virrat -näyttelyn innoittajana on ollut Vuoksen vesistö.

LAPINLAHDEN KUVATAIDELUKIO 30 VUOTTA | 5.10.2017–14.1.2018


Taidemuseo Eemilin Studiossa on esillä 5.10.2017-14.1.2018 Lapinlahden Kuvataidelukion opiskelijateoskokoelmasta koottu näyttely, joka juhlistaa Kuvataidelukion 30-vuotista taivalta. Esillä on maalauksia, sarjakuvia, piirroksia, veistoksia, valokuvia, digitaalisia kuvia, kollaaseja, tekstiilitaidetta ja grafiikkaa.

Opiskelijateoskokoelmaa on kartutettu lukion perustamisesta lähtien. Kokoelmaan kuuluu yli 130 teosta, jotka on hankittu lahjakkailta taideopiskelijoilta. Tekniikoiltaan monipuolinen kokoelma karttuu vuosittain useilla teoksilla. Vanhin, kokoelman ensimmäinen teos on Marko Huovisen öljyvärimaalaus vuodelta 1987.

Kuvataidelukio on toiminut Lapinlahdella vuodesta 1987, ja se on yksi Suomen kuudesta valtioneuvostolta erityistehtävän saaneesta kuvataiteen erikoislukiosta ja ainoa kuvataiteen erikoislukio Pohjois-Savossa.

Luontoäidin helmassa | 8.6.2017–17.9.2017

Kirsi Neuvosen grafiikkaa

Pitkän linjan taidegraafikko Kirsi Neuvosen (s. 1960) näyttely on sensuelli kokonaisuus, joka koostuu suomalaisen taidegrafiikan klassikoiksi muodostuneista puku- ja naiskuvista ja näyttelyä varten valmistuneista luonto- ja henkilöaiheisista teoksista. Näyttelyssä on kyse ihmisestä ja luonnosta inspiroitumisesta, kauneuden kaipuusta, luonnon, elämän ja ajan rytmistä.

Kirsi Neuvonen on värillisen syväpainografiikan kehittäjiä Suomessa. Teoksiaan varten hän kerää aineistoa muodista, muotoilusta, arkkitehtuurista ja luonnonhistoriallisista lähteistä. Suomalainen taidehistoria toimii Kirsi Neuvosen inspiraation lähteenä.

Hän etsii menneiden taiteilijoiden teoksista yhtäläisiä kiinnostuksen kohteita, sommittelun lähtökohtaa ja yhteistä ajatonta tunnetta. ”Teokseni muodostavat yhdessä tarinan, joka on alkanut joskus ennen minua ja jatkuu minun jälkeeni. Mietin millaisilla jalanjäljillä kuljen ja ketkä polkua ovat aiemmin kulkeneet.

Materian kans(s)a | 22.2.2017–21.5.2017

Kuvanveistoa tässä ajassa

Kutsunäyttelyn taiteilijat ovat Villu Jaanisoo, Riikka Puronen, Hermanni Saarinen, Kristina Sedlerova ja Tülay Schakir. Poliitikon osassa on Outi Alanko-Kahiluoma. Näyttelyn kuratoi Juha-Heikki Tihinen. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa.


Katso näyttelyn esittely

Taiteilijan tie | 22.2.2017–30.1.2022

Kuvanveistäjä Eemil Halonen

Taidemuseo Eemilin kokoelmanäyttely 22.2.201730.1.2022

Taiteilijan tie – kuvanveistäjä Eemil Halonen Suomea veistämässä esitteli kansallisesti merkittävän kuvanveistäjän monipuolista tuotantoa historiallisessa viitekehyksessään: itseään etsivässä Suomessa. Näyttely kuvasti suomalaisten kuvataiteilijoiden keskeistä roolia kansallisen identiteettimme rakentamisessa 1900-luvun alkupuolella.


Katso näyttelyn esittely

Suuria suomalaisia | 22.2.2017–21.5.2017

Keitä lapinlahtelaiset lapset ja nuoret ihailevat ja fanittavat?

Lasten ja nuorten maailman sankarit ovat todennäköisesti aivan muita kuin viralliset listaukset kansallisista suurmiehistämme ja -naisistamme. Myös kansakunnan kaapin päälle vakiintuneet arvostetut presidentit, menestyneet urheilijat ja liikemiehet ja suomalaista sielua koskettaneet taiteilijat näyttäytyvät Suuria suomalaisia -kutsunäyttelyssä uudessa valossa. Ehkä sankarit löytyvät hyvinkin läheltä: perheestä, ystävistä ja paikallisista kuuluisuuksista. Näyttelyn juryttää sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen, ja se toteutetaan yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.


Katso näyttelyn esittely

SIIRRETTY KESÄÄN 2021: Taiteilijan tie | 19.3.2024–19.3.2024

Eemil ja Pekka Halosen taidetta

Huom. Näyttely on siirretty kesään 2021. Tarkempi avautumisajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Valtioneuvoston ohjeistuksen mukaisesti Taidemuseo Eemil on toistaiseksi suljettu. Tiedotamme museon avautumisajankohdasta myöhemmin.

Kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875–1950) on kutsunut kesävieraaksemme serkkunsa taidemaalari Pekka Halosen (1865–1933). Yhdessä heidän kanssaan käymme taiteilijan tielle. Taiteilijan tie – Eemil ja Pekka Halosen taidetta esittelee pitkän odotuksen jälkeen rintarinnan kahden rakastetun taiteilijan elämää ja taidetta.

Serkukset kuvanveistäjä Eemil Halonen ja taidemaalari Pekka Halonen viettivät lapsuutensa Lapinlahdella Linnansalmen Halolassa asuen ja eläen saman maatilan pihapiirissä. Kun heidän perheensä joutuivat luopumaan tilasta vuonna 1888, muuttui tulevaisuus epävarmaksi. Miten serkukset tästä tilanteesta päätyivät taiteilijan tielle? Vastaus ei ole yksiselitteinen, mutta varmasti suvussa elävä koulutuksen arvostus, taiteelliset taipumukset ja kokemukset ja lopulta vahva halu veivät ensin Pekka Halosen ja myöhemmin hänen vanavedessään Eemil Halosen taiteen pariin. Taiteilijan tie kertoo mielenkiintoisella tavalla molempien serkusten elämästä tuoden esille niitä keskeisiä yhtymäkohtia, joissa heidän taiteilijan tiensä risteävät.

Eemil ja Pekka Halosen elämäntyöt keskittyivät kuvataiteelliseen tuotantoon. Heidän teoksensa kuvastavat suomalaisten taiteilijoiden merkittävää roolia kansallisen identiteettimme rakentamisessa. Heidän sosiaalinen nousunsa köyhästä maaseutuyhteisöstä nuoren kansakunnan sivistyneistöön nivoutuu osaksi kansamme tarinaa ja heidän taiteilijauransa mielenkiintoiseksi osaksi kulttuurihistoriaamme.

Näyttelyn toteutetaan yhteistyössä Pekka Halosen seuran ja Tuusulan taidemuseon kanssa.

SIIRRETTY KESÄÄN 2021: Pikku-Kallen maalauspaja | 19.3.2024–19.3.2024


Huom. Pikku-Kallen maalauspaja on siirretty kesään 2021. Tarkempi avautumisajankohta ilmoitetaan myöhemmin. 

Valtioneuvoston ohjeistuksen mukaisesti Taidemuseo Eemil on toistaiseksi suljettu. Tiedotamme avautumisajankohdasta myöhemmin.

Pikku-Kallen maalauspaja on Taiteilijan tie -näyttelyyn liittyvä toiminnallinen kokonaisuus, jonka innoittajana toimii lahjakas ja lupaava taiteilijanalku, Pikku-Kalle Halonen (1880-1892), vain 12-vuotiaana kuollut Pekka Halosen veli. Koko perheelle soveltuva maalauspaja toteutetaan yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

[

TAIDEMUSEO EEMIL | Suistamontie 3, 73100 LAPINLAHTI
puhelin 040 187 2678 | sähköposti info@eemil.fi

Share This