Nuori Leena Luostarinen

Näyttely Taidemuseo Eemilissä 8.6.–16.9.2018

Taidemuseo Eemil esittelee kesän 2018 näyttelyssä taidemaalari Leena Luostarisen (1949–2013) nuoruuden tuotantoa.

Leena Luostarisen isän puolen sukujuuret ulottuvat 1800-luvun Lapinlahdelle ja Maaningalle. Kesän näyttelyn on kuratoinut edesmenneen taiteilijan ystävä ja hänen tuotantoaan hyvin tunteva piispa Arseni yhteistyössä taiteilijan perikunnan kanssa. Näyttelyssä on esillä nelisenkymmentä maalausta, vesiväriteosta ja grafiikkaa. Luostarisen varhaista tuotantoa oli edellisen kerran laajemmin esillä Lappeenrannan taidemuseossa vuoden 1973 näyttelyssä. Sittemmin, 1980-luvulle tultaessa, hän luopui vanhemman tuotantonsa esittelystä ja asetti gallerianäyttelyihin vain uusia teoksiaan.

Leena Luostarisen maalausten aihepiiri ja toteutus läpi tuotannon välittää koskettavasti hänen tunnetilojaan ja kokemusmaailmaa. Varhaisista teoksista lähtien hänen tuotantonsa on persoonallista ja vaikeasti luokiteltavaa. Taidemaalari Kuutti Lavonen on luonnehtinut Luostarista seuraavasti: ”Jos kuvataiteen uusi vahva sana kahdeksankymmentäluvun alussa olikin uusekspressionismi ja Leena Luostarinen tuli luetuksi yhdeksi sen kotimaiseksi airueksemme, ovat hänen kuvansa todellisuudessa lähempänä romantiikan määritelmää.”

Tiikerimaalarina tunnetun Leena Luostarisen nuoruustuotantoa esittelevä Lapinlahden taidemuseon näyttely monipuolistaa hänen taiteilijakuvaansa. Menneen vuosikymmenen suurista kokoomanäyttelyistä muodostui jossain määrin yksipuolinen kuva taiteilijan tuotannosta. Taidemuseo Eemilin näyttely esittelee taiteilijan vähän tunnettua 1970-luvun tuotantoa.

Leena Luostarinen opiskeli maalaustaidetta Lappeenrannan piirustuskoulussa samaan aikaan kun kävi Joutsenon yhteiskoulua. Lukion viimeisinä kesinä Luostarinen oli vaihto-oppilaana Englannissa ja pääsi näkemään niin Egyptin taidetta kuin myös eurooppalaisen taiteen mestareita sekä osallistui kuvanveistokurssille. Hän alkoi jo tuolloin tutkia sisäistä maailmaa ulkoisen sijasta ja maisemissakin korosti välitöntä vaikutelmaa.

Leena Luostarinen opiskeli Suomen Kuvataideakatemiassa 1970–80-lukujen taitteessa. Tuolloin hän alkoi maalata koloristisesti suuria öljymaalauksia, joista tuli hänen tunnusmerkkinsä myöhempinä vuosikymmeninä. Leena Luostarisen maalausten keskeisimpinä elementteinä ovat tila ja tunnelma. Hän etsi taiteellista suuntaustaan ja haki omaa persoonaansa maalarina erilaisin tyylikokeiluin ja tekemällä uusia tulkintoja ihailemistaan maailmantaiteen mestariteoksista. Hän otti aiheekseen lähiympäristönsä maisemia ja henkilöitä, joita luonnosteli karkein vedoin tyylitellyiksi muotokuviksi. Vain harvoin hän päätyi realistisempaan ilmaisuun.

Luostarisen voi nähdä varhaisvuosien tuotannosta alkaen olevan yhtäältä moderni, mutta toisaalta ajaton tunnemaalari. 1960–70-lukujen tuotanto paljastaa hänen olleen tuolloin intohimoinen etsijä, sielunmaisemaltaan syvä mutta ei vielä eheytynyt, eikä hän vielä ollut löytänyt kosmopoliittista symbolistista tyyliään, joka leimasi hänen myöhäistuotantoaan.

Suhdettaan vanhaan taiteeseen, josta hän ammensi innoitustaan omaan tuotantoonsa, taiteilija on luonnehtinut seuraavasti: ”Voin rakastaa ja ymmärtää vanhojen taiteilijoiden töitä. En halua kuitenkaan maalata saman kaavan mukaan kuin he, sillä se olisi ulkokohtaista kopiointia. Minun maailmani on erilainen kuin sata vuotta sitten eläneen taiteilijan – siksi myös maalauksemme ovat erilaisia.”

Sivun kuva osa teoksesta: Leena Luostarinen, Kreikan saarilta, 1976, öljy kankaalle.

Taidemuseo Eemil

TAIDEMUSEO EEMIL | Suistamontie 3, 73100 LAPINLAHTI
puhelin 040 187 2678 | sähköposti info@eemil.fi
Share This