Materian kans(s)a
Näyttely Taidemuseo Eemilissä 22.2.–21.5.2017
Kuvanveistoa tässä ajassa
Kutsunäyttelyn taiteilijat ovat Villu Jaanisoo, Riikka Puronen, Hermanni Saarinen, Kristina Sedlerova ja Tülay Schakir. Poliitikon osassa on Outi Alanko-Kahiluoto. Näyttelyn kuratoi FT Juha-Heikki Tihinen. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa.
Kuraattori Juha-Heikki Tihisen johdanto näyttelyyn
Materian kans(s)a – kuvanveistoa tässä ajassa juhlistaa 100-vuotiasta Suomea ja käsittelee kuvanveiston nykytilaa ja pohtii sitä, kuinka se on muuttunut itsenäisen Suomen aikana ja miten taiteen ja yhteiskunnan välinen suhde näkyy tämän päivän taiteessa verrattuna aikaisempaan.
Kutsunäyttelyn taiteilijat ovat Villu Jaanisoo (1963), Riikka Puronen (1968), Hermanni Saarinen (1979), Kristina Sedlerova (1987) ja Tülay Schakir (1968). Poliitikon osassa on Outi Alanko-Kahiluoto. Näyttelyn kuratoi FT Juha-Heikki Tihinen (1973). Näyttely toteutetaan yhteistyössä Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa.
Kuvanveistoa on perinteisesti pidetty kaikkein fyysisimpänä taiteenlajeista, jonka oikeaoppisimmiksi materiaaleiksi kelpasivat vain marmori ja pronssi, vaikka veistoksia tehtiin monesta muustakin aineesta. Nykyään kuvanveisto on enemmän työskentelyä kolmiulotteisuuden ja tilan kanssa kuin yksittäisten veistosten valmistamista klassisista materiaaleista. Siihen kuuluvat niin ääniteokset, installaatiot, taiteenlajin historiaa kommentoivat teokset kuin perinteisemmätkin veistokset. Tätä vasten on helppo ymmärtää, että yleisen mielipiteen mukaan nykykuvanveiston kenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Jotakin on myös säilynyt taiteenlajin historiasta, joten nykyveistäjät ovatkin yhtä tarkkoja materiaalinsa luonteesta ja käytöstä kuin edeltäjänsäkin.
Materian kans(s)a nostaa esiin materiaalisuuden merkityksen kuvanveistossa ja esittelee viiden taiteilijan voimin sitä, kuinka monilla erilaisilla tavoilla nykyveistäjät työstävät tilallisuuden ja aineellisuuden kysymyksiä. He ovat materian kansaa, ja he painiskelevat materian kanssa. Taiteilijat kommentoivat teoksillaan myös omaa aikaansa ja maailmaansa, joten tässä suhteessa heidän teoksensa muodostavat hyvän vertailukohdan sille, mitä Eemil Halonen teki omien veistostensa muodossa. Näyttelyn taiteilijat edustavat eri sukupolvia ja eri uransa vaiheita, mutta he kaikki ovat omalla tavallaan materiaalisesti kuvanveistoa uudistavia ja sen traditiota kommentoivia taiteilijoita.
Näyttelyyn liittyy myös kuraattorin ja Outi Alanko-Kahiluodon videoitu keskustelu, jossa he pohtivat taiteen merkitystä 100-vuotiaan Suomen kansallisessa tarinassa ja sitä, kuinka asiat ovat muuttuneet ja mikä on pysynyt samana taiteen ja yhteiskunnan kohdatessa.