Eränkävijän luonto | 21.5.2026–2.1.2027

Taidemuseo Eemilin teemanäyttely vie katsojansa eränkävijöiden jalanjäljissä metsien siimeksiin, soille ja rannoille eri vuodenaikoina. Näyttelyssä on mukana niin rakastettuja lintumaalauksia, klassikkokauden luontoaiheita kuin uudempaakin taidetta.

Taiteilijat ovat ikuistaneet havaintojaan luonnosta, eläimistä ja ihmisistä erämaisemissa sekä metsästykseen liittyviä aiheita. Toisille asumaton erämaa on toiminut innoituksena ja vaalimisen arvoisena luonnonympäristönä, kun taas toiset ovat antaneet luonto-, eläin- ja eräaiheille ennemminkin symbolisia merkityksiä.

Näyttelyssä on teoksia yli kahdeltakymmeneltä taiteilijalta. Vanhimmat teokset ovat 1800-luvulta ja uusimmat tältä vuodelta.

Mukana on esimerkiksi Ferdinand von Wrightin, Matti Karppasen, Alvar Cawénin, Wilho Sjöströmin, Jussi Mäntysen, Pekka Halosen, Eemil Halosen, Väinö Rouvisen, Virpi Vanaksen, Taru Mäntysen, Kaisa Törmäsen ja Samuli Heimosen taidetta.

Näyttelyn aihe on poikkeuksellisen ajankohtainen: Lapinlahti nousi valtakunnallisiin otsikoihin vuonna 2024, jolloin Poliisi tiedotti Suomen laajimmasta metsästysrikoskokonaisuudesta, johon sisältyi kymmeniä salametsästystapahtumia ja jossa oli yli 30 epäiltyä tekijää. Tapaus oli paikallisesti ristiriitainen ja jopa traumaattinen, mutta nyt aihetta lähestytään taiteen ja avoimen keskustelun näkökulmista.

Näyttelyä ovat tukeneet Taidemuseo Eemilin ystävät ry ja Lapinlahden kunta.

Teoskuva: Wilho Sjöström: Hiihtäjä, Pieni eränkävijä, 1928, öljy kankaalle. Martti Airion taidekokoelma, Mikkelin taidemuseo. Kuvaaja: Harri Heinonen.

Katso tästä aukioloajat ja tule katsomaan näyttely

Saman taivaan alla – kohtaamisia luonnossa | 21.5.2026–2.1.2027

Valokuvaaja Ilkka Niskanen

Jokainen näyttelyn kuva on tallenne hetkestä, jota ei voi tilata tai omistaa. Kuvat ovat lahjoja, joissa jokainen kohtaaminen – saman taivaan alla – on ainutlaatuinen luottamuksen osoitus. Näissä hetkissä ihminen on vain hiljainen vierailija eläimen miljöössä: tarkkailija, joka on saanut luvan viipyä vierellä pienen hetken.

Kun suljin räpsähtää, kyse ei ole vain valosta ja varjosta, vaan molemminpuolisesta havainnosta. Se on sekunti, jona villieläimen katse kohtaa linssin ja molemmat tunnistavat toisensa elävinä olentoina saman äärettömän taivaan alla. Näyttely kutsuu sinut pysähtymään näiden ainutkertaisten hetkien äärelle.

Ilkka Niskanen on iisalmelainen palkittu valokuvaaja, joka aloitti kuvaamisen yli 30 vuotta sitten. Nykyisin hän keskittyy luontokuvaukseen ja osallistuu aktiivisesti kansainvälisiin ja kotimaisiin valokuvanäyttelyihin ja -kilpailuihin.

Teoskuva: Ilkka Niskanen, Kohtaaminen suolla.

Katso tästä aukioloajat ja tule katsomaan näyttely

Rajamailla – Sanin klaani | 21.5.2026–26.9.2026

Katja ja Seppo Ronkainen

Luonnonvarakeskus pannoitti vuonna 2017 nuoren naarassuden, joka nimettiin Saniksi. Tuosta hetkestä lähtien Ronkaiset ovat seuranneet tiiviisti Sanin elämää maastotyöskentelyn sekä valo- ja videokuvauksen keinoin. Sani on elänyt koko elämänsä itäisessä Kuhmossa. Sen reviiri sijoittuu rajavyöhykkeelle ja ulottuu Venäjän puolelle. Jos kaikki menee hyvin, Sani täyttää toukokuun alussa 10 vuotta ja synnyttää yhdeksännen pentueensa.

Tutkimusmestari Seppo Ronkainen palkattiin vuonna 1998 kehittämään suurpetojen kiinniottomenetelmiä sekä pyytämään ja merkitsemään petoja ja tarkkailemaan niiden elämää maastossa. Sivutyönään hän on kuvannut luontoa ammattimaisesti lähes 40 vuotta, joista yli 30 vuoden ajan pääaiheena on ollut susi. Nykyisin yrittäjänä toimiva Katja Ronkainen työskenteli myös 2000-luvun alkupuolella susitutkimuksen parissa. Suden ansiosta Ronkaisten polut kohtasivat ja sekä Seppo että luontokuvaus muodostuivat tärkeiksi osa-alueiksi Katjan elämää.

Vuodet läheisessä vuorovaikutuksessa susien kanssa ovat opettaneet Ronkaisille sen, mitä älykkäinkään ihminen ei voi tietää pelkän kirjatiedon perusteella: susi on tunteva, tiedostava perhe-eläin. Kuvat ja kertomukset tunneyhteydestä suden ja ihmisen, kahden elollisen olennon, välillä voivat auttaa lisäämään ihmisten ymmärrystä tätä uhanalaista eläintä kohtaan. Suden ja ihmisen reviirit limittyvät entistä enemmän ilmastonmuutoksen ja ihmistoimintojen kiihdyttäessä elinkelpoisten alueiden, metsien ja erämaiden katoamista.

Katso tästä aukioloajat ja tule katsomaan näyttely

Halosen taiteilijasuku

Halosen taiteilijasuku on lähtöisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Kymmenkunta 1860–1890-luvuilla syntyneistä Halosista teki elämäntyönsä maalaustaiteen, kuvanveiston, taidevalannan, käsityön, musiikin ja teatterin parissa. Halosen taiteilijasuku -kokoelmanäyttely esittelee Eemil, Antti, Arttu, Kalle, Pekka ja Heikki Halosen taidetta Halosten Museosäätiön kokoelmista.

Kokoelmien kertomaa

Kuvanveistäjä Eemil Halosen leski, rouva Alli Halonen piti elämäntehtävänään ansioituneen puolisonsa perinnön vaalimista ja turvaamista. Lapinlahden kotiseutuyhdistyksestä löytyivät kiinnostuneet yhteistyökumppanit, ja Eemil Halosen museo avautui kirkonkylän vanhassa viljamakasiinissa vuonna 1965. Museossa oli esillä Tervolan riihessä säilytyksessä olleet 250 veistosta. Kotiseutuyhdistyksen työtä jatkamaan perustettiin Halosten Museosäätiö (1971) ja kokoelmat saatiin esille pappilan vanhaan kivinavettaan vuonna 1975. Taidemuseo Eemilissä kokoelmat ovat olleet esillä vuodesta 2017 alkaen.

Rouva Alli Halonen testamenttasi vuonna 1980 Halosten Museosäätiölle taiteen ja varallisuuden lisäksi kodin irtaimistoa ja esineistöä. Viime vuosien aikana kokoemiin tulleita teoksia ja esineitä on inventoitu ja luetteloitu. Halosten Museosäätiön kokoelmat ovatkin mielenkiintoinen ja monipuolinen kokonaisuus, joiden kautta näyttely tarjoaa kurkistusikkunan myös Alli ja Eemil Halosen elämään. Näyttelyn esineistö on valtaosin saatu lahjoituksena rouva Alli Haloselta. Kokoelmanäyttely on esillä Taidemuseo Eemilissä noin vuoden 2027 loppuun saakka.

Katso tästä kokoelmanäyttelyn sivu

Kuva: Kalle Halonen, Koski, 1934. Öljy kankaalle. Taidekokoelma.

Kuvataiteilija Anja Sollas: Maailmojen rajalla | 22.10.2026–2.1.2027

Anja Sollas on Nilsiässä asuva kuvataiteilija, jonka näyttely käsittelee eläinten tappamisesta aiheutuvaa surua. Sollaksen lähestymistapa pyrkii empatiaan ja purkamaan ristiriitoja.

– Teoksissani esitän luonnon ja eläimet eri maailmojen näkökulmista. Tuon esiin ihmisen ja luonnon kumppanuuden. Mystisyys ja selittämättömyys ovat keskeisiä elementtejä, samoin pyöreät muodot, jotka kuvaavat planeettoja, jatkuvuutta ja ikuisuutta.

– Teoksen näkijä kokee toivoakseni saman haltioitumisen elämäksi kutsutun ihmeen äärellä kuin teosten tekijäkin sekä saman surun tämän ihmeen tarpeettomasta tuhoutumisesta, Sollas kuvailee näyttelyään.

Teoskuva: Anja Sollas, Ihme, 2026, akryyli kankaalle.