Paavo Halonen

Kuvanveistäjä, kuvataiteilija

s. 7.9.1950, Helsinki
Asuu ja työskentelee Tervolassa

Paavo Halonen on viettänyt lapsuutensa Lapinlahdella, jonne perhe muutti vuonna 1954. Syynä muuttoon oli perheen isän, taidevalaja Eljas Halosen päätös jatkaa Lapinlahden taidevalimotoimintaa. Paavo Halonen aloitti myös oman uransa taidevalajana. Taidevalajan kisälliopinnot hän aloitti vuonna 1962, vain 12-vuotiaana. Taidevalajana hän työskenteli vuoteen 1970.

Halonen opiskeli ensin Taideteollisessa ammattikoulussa, minkä jälkeen hän jatkoi kuvanveisto-opintojaan Suomen Taideakatemian koulussa. Kuvanveistäjäksi hän valmistui vuonna 1978. Kuvanveistäjäksi ryhtyminen oli pitkän pohdinnan tulosta. Halonen näki lapsuudessaan niin monenlaisia taiteilijakohtaloita, ettei hän elätellyt ammatin suhteen romanttisia unelmia. Päätoimisena kuvanveistäjänä hän toimi vuoteen 1992 asti, ja sen jälkeen hän on työskennellyt oman taiteellisen työnsä lisäksi taideaineiden opettajana.

Halonen on tehnyt useita julkisia veistoksia 1980-luvulta lähtien. Julkisten veistosten materiaalina hän on käyttänyt pääasiassa kiveä, mutta pienoisveistoksissaan hän on pysytellyt metallissa, perinteisessä pronssissa ja uudemmissa töissään silumiinissa. Veistoksensa hän valaa itse, sillä hänellä on valutyössä tarvittavaa kokemuksen tuomaa varmuutta. Hän pitää tärkeänä mahdollisuutta olla itse mukana ja tehdä tarvittavia muutoksia työn kaikissa vaiheissa.

Halonen veistää yleensä figuureja, erityisesti ihmisaiheita, joiden tekemisessä häntä kiehtoo liikkeen tavoittaminen. Näissä veistoksissa hänen pyrkimyksenään on ilmentää myös ihmisen henkisiä ominaisuuksia. Halosen vapaita aiheita ovat lisäksi ihmisen elämän ja historian kuvaukset. Aiempien veistosten plastisuus on vähitellen vaihtunut yksinkertaisempaan, vain muutamalla viivalla tehdyn figuurin kuvaukseen.

Pääsiäinen-veistos on Halosen vapaa työ. Teoksen aihevalinta välittää taiteilijan näkemystä maailman raadollisuudesta ja hyvien asioiden väärinkäytöstä. Veistoksessa Kristuksen rujo figuuri sekä voimakas pintarakenne henkivät melankolista ironiaa, kun ihminen tuhoaa itse itseään.

Kirjoittanut Riitta Mäki, 2006

SEURAA EEMILIÄ SOMESSA