Taiteilijan valokuva:
Riitta Mäki
TAITEILIJAT
EINO AHONEN
ANITA ERMALA
antti halonen
eemil halonen
kalle halonen
olli halonen
paavo halonen
pekka halonen
juha järveläinen
kaarina kaikkonen
juha koponen
seppo kääriäinen
hannu lukin
pauli martikainen
osmo monto
osmo nissinen
aarne paldanius
ulla remes
helena rytkönen
jaakko rönkkö
tuomo saali
kirsi siponen
mikko valtonen
kalle vimpari
arto väisänen
Mikko Valtonen
Kuvataiteilija
s. 2.12.1968, Joutseno
Asuu ja työskentelee Lapinlahdella
Mikko Valtonen asuu Lapinlahdella, Pällikkään vanhalla koululla metsän keskellä työskennellen, kalastaen ja nauttien luonnon rauhasta. "Päätin ryhtyä suoraan ammattilaiseksi, kun muut lähtivät opiskelemaan valmistuakseen", hän kertoo taiteilija Jaakko Rönkön haastattelussa. Täysin itseoppinut hän ei kuitenkaan ole, vaan hänellä on takanaan taideopintoja Portaanpään opistossa Lapinlahdella vuonna 1989, Limingan taidekoulussa 1991-92 ja Oriveden opistossa 1992-93. Valtosen mielestä ihmisestä ei voi tehdä taiteilijaa tekniikkaa opettamalla. Taiteilijan pitää vain tehdä ja uskoa siihen mitä tekee.
Valtosen nykyinen tuotanto on pääasiassa veistoksia ja sarjakuvia. Hänen töissään toistuvat kaarevat ja pehmeät muodot. Näennäisen pelkistetyn, sarjakuvamaisen muodon takana teokset kuitenkin tarttuvat tarkasti arkipäivän suuriin ja monimutkaisiin aiheisiin. Itse Valtonen ei ole muotokieltään tarkkaan analysoinut, mutta hän tiedostaa ristiriidan, joka samaan aikaan sekä vaivaa että viettelee katsojaa: aihe saattaa olla ahdistava ja synkkä, mutta esitystapa on sympaattinen ja pehmeä.
Valtonen vierastaa itsestäänselvän ahdistuksen lietsomista taiteessa. Hulluus, synkkyys ja toisaalta ilo voivat hyvin sisältyä yhteen ja samaan teokseen ilman, että niitä tarvitsee erikseen osoitella tai etsiä. Kaiken kaikkiaan taiteen on hänen mielestään yllettävä pelkän pelleilyn ja kapinan yläpuolelle. Taide ja taiteen tekeminen on keino käsitellä ja antaa mieli elävän elämän joskus ahdistaville, joskus absurdeille järjettömyyksille.
Nojen valo -teos kuvaa vakavaa masennusta. Syvässä onkalossa on hymyilevä olio ja onkalon suulla tulppana mies. Mies estää olion pääsyn ylös onkalosta sekä valon pääsyn onkaloon. Olio on sijaiskärsijä, taiteilijan sielullinen omakuva. Sen sijaan olion tien valoon sulkevan mieshahmon henkilöllisyys ei ole taiteilijalle aivan selvä: onko mieskin hän itse vai joku muu?
Kirjoittanut Ulla Bovellan ja Elina Hakala, 2006
Nojen valo
2001akryyli- ja alkydimaali kovalevylle
122 x 112,5
Halosten Museosäätiön kokoelmat
Hankittu vuonna 2006
Teoksen valokuva:
Olli Lähdesmäki