Arto Väisänen

Kuvataiteilija

s. 21.8.1958, Iisalmi
Asuu ja työskentelee Kuopiossa

Iisalmelaissyntyinen Arto Väisänen tutustui kuvataiteen tekemiseen Iisalmen kansalaisopiston kuvataidepiirissä. Harrastuspohjalta lähtenyt kuvataideinnostus vei mukanaan ja riistäytyi käsistä, lopulta taiteesta tuli ammatti. Väisänen valmistui Pohjois-Karjalan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kuvataiteilijalinjalta vuonna 1995. Hän jatkoi opintojaan ammattikorkeakoulussa 1996-97.

Arto Väisänen on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut muun muassa Kuopion taiteilijaseura Ars Liberan järjestämiin näyttelyihin. Lisäksi hänen teoksiaan on nähty muun muassa Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton näyttelyissä ja Suomen taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä, josta hän sai Palokärki-palkinnon vuonna 2005. Aktiivisen taiteilijanuran täydentäjänä toimii osa-aikainen opetustyö Portaanpään kansanopiston kuvataidelinjalla.

Tärkein Arto Väisäsen käyttämä tekniikka on piirtäminen. Hän piirtää paljon, mutta kun piirtämisen mustavalkoisuus alkaa ahdistaa on maalaamisen vuoro. Maalaaminenkin on hänelle piirtämistä väreillä. Väisänen käyttää puhdasta väripalettia, hän maalaa suuria väripintoja puhtailla sinisen, punaisen ja keltaisen sävyillä. Paperi on Väisäselle tärkeä materiaali, jonka ominaisuudet ja epätäydellisyydet tulevat osaksi teoksia. Parhaiten tämä näkyy Väisäsen piirustusinstallaatioissa.

Arto Väisäsen teosten aiheena on ihminen. Hän kuvaa ihmisen olemista sosiaalisena olentona, ihmisten välisiä suhteita ja yksinäisyyttä. Laumaan kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen ovat yleisinhimillisiä tarpeita, jotka eivät kuitenkaan aina täyty. Väisäsen tavoitteena on kuvata yhdellä pysähtyneellä kuvalla sitä, missä ihminen on kiinni ja mistä hän on irti. Yksinäisyyden kauneus ja kauheus kiinnostavat häntä.

Teos Hiljaisuuden laskeutuessa on tyypillinen Arto Väisäsen maalaus, jota voi teknisesti pitää piirrettynä maalauksena. Puhtaan kirkkaan sinisen rikkoo utukenttä, jossa ihminen on pienessä valossa vapisevana, tärisevänä ja hapuilevana. Yksinäisyys on käsin kosketeltavaa. Maalauksen yksinäistä hahmoa ei kukaan voi tavoittaa, sillä kuten elämässä yleensä, toisen ihmisen todellinen saavuttaminen on mahdotonta. Väisänen on onnistunut värähdyttävällä tavalla esittämään katsojalle jotain olennaista yksinäisyyden tunnemaailmasta.

Kirjoittanut Marianna Lehtinen, 2006

SEURAA EEMILIÄ SOMESSA