Antti Halonen

Taidemaalari, veiston ja rakennusopin opettaja

14.7.1870, Lapinlahti – 7.2.1945, Suonenjoki

Antti Halonen aloitti kuvataiteen opinnot isoveljensä Pekka Halosen johdolla. Hän toimi Pekan mallina useissa teoksissa, kuten Niittomiehissä vuonna 1891. Maalaushetkien lomassa Pekka huomasi veljensä taiteelliset taipumukset ja järjesti hänet oppilaaksi Akseli Gallen-Kallelalle sekä Eero Järnefeltille.

Antti kävi vuonna 1888 Mäkisen Käsityöammattikoulun Sortavalassa ja Pohjois-Savon kansanopiston Maaningalla vuonna 1897. Välissä hän työskenteli Mäkisen urkuharmonitehtaalla Sortavalassa ja myöhemmin veljensä Aapelin harmonitehtaalla Jyväskylässä. Vuosina 1899-1910 hän toimi suunnittelijana ja töiden valvojana useassa rakennushankkeessa, kuten Pekan Halosenniemessä. Hän oli myös taitava kanteleentekijä.

Vuosina 1910-15 Antti toimi vapaana taiteilijana Jyväskylässä. Isän kuoltua hän muutti Akkalansaareen, jonka isäntänä hän toimi aina 1920-luvun alkuun saakka. Antti avioitui Tilda Nykäsen kanssa vuonna 1920. Perhe päätyi Suonenjoelle, missä Antti toimi maamieskoulun rakennusopin ja -piirustuksen opettajana. Kaarina-tytär syntyi vuonna 1922.

Antti Halosen teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1904. Taiteilijanura eteni hitaasti, sillä aika meni rakennus- ja maanviljelytöissä. Maalaaminen jatkui kuitenkin läpi hänen elämänsä. Jyväskylän-vuosinaan Antti osallistui yhteensä viiteentoista näyttelyyn. Aiheet olivat samankaltaisia kuin Pekalla: lyyrisiä luonnonmaisemia, maaseudun pihapiirejä ja ihmisiä askareissaan. Antin tavoitteena oli niin taiteessa kuin elämässäkin tuottaa ihmisille iloa. Hän myi maalauksiaan edullisestikin henkilöille, jotka pitivät niistä.

Talvinen Akkalansaari -maalaus esittää Antille rakasta Akkalansaaren tilaa. Maalaushetkellä Antti asui vielä Jyväskylässä ja eli taiteellisesti vilkkainta vaihettaan. Akkalansaaresta tuli 1920-luvun alun jälkeen suvun kesäpaikka, kunnes se vuonna 1932 paloi. Antille, tilan rakentajalle, menetys oli raskas. Taiteilija jaksoi kuitenkin olla kiitollinen siitä, että saari oli tarjonnut kotipaikan vanhemmille ja ollut monen iloisen hetken tyyssijana.

Kirjoittanut Marianna Lehtinen, 2006

SEURAA EEMILIÄ SOMESSA