TAITEILIJAT
EINO AHONEN
ANITA ERMALA
antti halonen
eemil halonen
kalle halonen
olli halonen
paavo halonen
pekka halonen
juha järveläinen
kaarina kaikkonen
juha koponen
seppo kääriäinen
hannu lukin
pauli martikainen
osmo monto
osmo nissinen
aarne paldanius
ulla remes
helena rytkönen
jaakko rönkkö
tuomo saali
kirsi siponen
mikko valtonen
kalle vimpari
arto väisänen
Anita Ermala
Kuvataiteilija, taidegraafikko
s. 13.2.1932, Helsinki
Asuu ja työskentelee Lapinlahdella
Opiskeluaikanaan Anita Ermalaa luonnehdittiin lehtikirjoitusten mukaan tulevaisuuden nimeksi, joka tulee ottamaan pysyvän aseman suomalaisten graafikkojen joukossa. Hänen teoksissaan nähtiin "sävyjen kirkkautta ja puhdistunutta, hienoa luonnontunnetta" sekä koettiin hänen tavoittaneen kuvausaiheensa olemuksen omakohtaisesti koettuna elämyksenä. Ermalan opintojen edetessä taidekriitikko Sakari Saarikivi luonnehti hänen etsauksiaan varmaviivaiseksi puhtaaksi grafiikaksi.
Ermala kuului professori Aukusti Tuhkan opettamaan nuorten taiteilijoiden joukkoon. Valmistuttuaan taidegraafikoksi keväällä 1954 hän oli mukana Nuoret graafikot -ryhmässä yhdessä yhdentoista muun opiskelutoverinsa kanssa. Ryhmän näyttely kiersi ympäri Suomea luoden vahvaa jalansijaa grafiikalle muiden taiteenlajien rinnalla.
Ermala avioitui taiteilija Juha Järveläisen kanssa vuonna 1959. Samana vuonna he pitivät ensimmäisen yhteisnäyttelynsä Kuopiossa. Grafiikan tekeminen vaati kuitenkin täyttä omistautumista, ja kun ensimmäisen lapsen syntymä toi Ermalalle uuden roolin, äitiyden, taidetyö jäi taka-alalle. Taiteen tekemisen sijaan hän opetti pianonsoittoa lähes 20 vuoden ajan perheelle omistautumisen rinnalla.
Aktiivisemman kuvataiteen tekemisen Ermala on löytänyt uudestaan Lammilla ja Lapinlahdella asuessaan. Hänen tuoreimmat teoksensa ovat vesiväritöitä ja piirustuksia, joissa viiva on edelleen keskeisessä asemassa. Ermala kuvailee viivan voivan olla hienoa tai paksua, maalailevaa tai töhryistä tai kaikkea muuta mahdollista, sillä viiva on kantava voima, teoksen elämän antaja. Ermalan teosten aiheet ovat vaihdelleet maisemista kirjallisiin, mielikuvituksen luomiin näkymiin. Uudemmassa tuotannossa aiheet ovat olleet päiväkirjamerkintöjä, jotka ovat syntyneet ehyestä elämäntunnosta.
Portilla-teos vuodelta 1951 on osa Anita Ermalan Satu-sarjaa, johon kuuluu kaikkiaan toistakymmentä herkkää ja kaunista työtä. Teokset hän teki alun perin kuvittamaan äitinsä Karin Ermalan kirjoittamia lapsuuden tarinoita, jotka piti julkaista yhtenäisenä satukirjana. Portilla-teos on suoraan äidin tekstien luoman mielikuvan esitys, erään tarinan kuvitusta.
Kirjoittanut Riitta Mäki, 2006
Portilla
1951pehmeäpohja akvatinta
14 x 11
Halosten Museosäätiön kokoelmat
Lahjoitus vuodelta 2005
Teoksen valokuva:
Olli Lähdesmäki