Pojan pää

Eemil Halosen ensimmäinen teos taidenäyttelyssä oli Pojan pää -niminen rintakuva, joka oli esillä Suomen Taiteilijayhdistyksen kevätnäyttelyssä vuonna 1896. Eemil Halonen oli tuolloin nuori taideopiskelija. Hän voitti veistoksellaan toisen palkinnon (200 markkaa) arvostetussa dukaattikilpailussa. Huvudstadsbladetin kriitikko arvioi, että Eemil Halonen osoitti esikoistyöllään ”epäilyksettä omaavansa taiteilijan taipumusta”. Saamastaan rahapalkinnosta Eemil Halonen lähetti 20 markkaa serkkunsa Antin välityksellä äidilleen Anna-Liisa Puuruselle. Antille hän kirjoitti näin:

"Oleppas hyvä ja toimita tuo 20:n markkanen minun äitille. Näeshä kun tuota minä koetin voimiani ja sain 200 mk, kun tuota se dukaatti kilpailu oli ja minä en yrittänyt uskaltaa lähettää, niin Wikström rupesi pistelemään että semmosta se on koko ikä. Täytyi koettaa."

Debyyttiveistos meni Suomen Taiteilijayhdistyksen arpajaisvoittona sadalla markalla luutnantti Klas Steniukselle Lappeenrantaan. Vuonna 1899 valmistunut Pojan pää on todennäköisesti versio samasta työstä. Kerrotaan, että Eemil Halosen ensimmäisen taideveistoksen mallilla oli terhakka, pieni hämäläispoika Visavuoren läheltä. Pojan pää (1899) ja Hevosenhakija (1898) -veistosten malli lienee sama henkilö.

HBL 20.5.1896.

Eemil Halonen Helsingistä serkulleen Antti Haloselle 15.3.1896, HMS, Kaarina Halosen arkisto.

Katerma, Pia 1947, Eemil Halosen nuoruudenaikaista tuotantoa, Suomen Taiteen Vuosikirja 1947.

Tirranen, Hertta 1950, Suomen taiteilijoita Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen. Elämäkertoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.