Jopes

Nerkoon kaudella taiteilija teki paljon pieniä pronssiveistoksia, joissa malleina oli sukulaisia tai lapinlahtelaisia kansantyyppejä. Jopes (Joel Paldanius Lapinlahden Kiukonmäeltä?) oli köyhä lantakuski, joka joutui käymään kerjuulla suuren lapsilaumansa kanssa. Silti veistos kuvastaa suurta ylväyttä ja määrätietoisuutta. Näin Alli Halonen kertoo Jopeksesta:

"Toimeentulo ei ollut helppoa. Niinpä hän läksikin – – sunnuntaisin kyläilemään tuttuihin naapuritaloihin. Oli ylväs, kuten aina. Suuri lapsilauma seurasi, suurempaa ja pienempää lasta siinä oli pitkältä. Emännät katselivat, tuoltapas se Jopes taas tulee. He – – kyselivät, että mitäs Jopekselle kuuluu, minne matka. ”No, eipäs nyt niin ihmeitä, läksin vuoan tuolle lapslaomalle mualimata näyttämään”. ”Sisemmäks, peremmäksi sitten”, sanoivat emännät. Arvasivat kyllä, mistä se varvasta puristi. Koko laumalle, Jopekselle lapsineen, armaineen valmistettiin ruokapöytä. Niin oli hyvä mieli sekä vierailla että emännillä."