Pikku-Kalle oli taidemaalari Pekka Halosen lahjakas ja varhaiskypsä pikkuveli. Heillä oli ikäeroa lähes viisitoista vuotta. Jo ennen kouluikää Pikku-Kalle piirteli hiilellä tuohenpalasille, ja koulussa hän piirsi vauhdikkaita hevoskuvia. Aikalaiset ovat muistelleet, kuinka piirtämistaito herätti ihmetystä: ”Kuvaa katsottuaan jäi odottamaan, milloin alkaa kuulua kavion kopse”. Pikku-Kalle osasi myös soittaa kannelta ja oli liikunnallinen.

Pekka Halonen tuli 1890-luvun alussa kahtena kesänä Lapinlahdelle maalaamaan. Tuolloin Kallen kerrotaan olleen veljelleen mallina kahteen teokseen: Poika rannalla, 1891–93, ja Poika omena kädessä, 1891. Pikku-Kalle seurasi Pekan taiteen tekemistä kiinnostuneena ja hän sai kokeilla maalaamista isoveljensä antamilla öljyvärien tähteillä. Pikku-Kalle etsi maalauspaikkansa kotitienoilta ja kirkonkylästä. Pikku-Kalle harjoitteli jopa niin innokkaasti, että oli päiväkaudet ulkona maalaamassa ja unohti ruoka-ajatkin. Pikku-Kallen tiedetään maalanneen yli kymmenen öljyväriteosta. Tuolloin nuori maalari oli 10–12-vuotias. Pekka Halonen näytti pikkuveljensä töitä taiteilijatovereilleen Eero Järnefeltille ja Akseli Gallén-Kallelalle, jotka pitivät maalauksia taidokkaina. Myös Halosten sukulaistaloon Karttulan Riuttalaan tilattiin Pikku-Kallen maalaus.

12-vuotias Pikku-Kalle putosi syysjäihin kotinsa edustalla, minkä seurauksena hän vilustui ja kuoli keuhkokuumeeseen. Pikku-Kallen äiti ja isoveli Pekka Halonen kokosivat talteen maalaukset, joita säilytettiin perhepiirissä ja annettiin ystäville. Pikku-Kalle Halonen maalasi muun muassa teokset: Levähdyspaikka, Lapinlahden kirkko ja Kuusi.

Vanhemmat Olli Halonen ja Miina Uotinen.

SEURAA EEMILIÄ SOMESSA