eemil halonen
Kuvanveistäjä
21.5.1875, Lapinlahti – 5.11.1950, Helsinki
Taiteilijan tiedot kuvataiteilijamatrikkelissa
Kesä, jonka vastavalmistunut puuseppä Eemil Halonen vietti omien sanojensa mukaan taidemaalariserkkunsa taloudenhoitajana Sortavalassa, vei hänet tuotteliaalle kuvanveistäjän uralle. Pekka Halonen suositteli serkkuaan apulaiseksi ja oppilaaksi kuvanveistäjä Emil Wikströmille. Wikströmien matkustettua Pariisiin Visavuoren ateljeen tulipalon jälkeen keväällä 1896 Eemil Halonen jatkoi opintojaan Suomen Taideyhdistyksen koulussa Helsingissä. Hän teki myös opintomatkoja Pietariin, Pariisiin ja Italiaan.
Nuoren kuvanveistäjän läpimurto tapahtui vuonna 1899 Elias Lönnrotin muistopatsaskilpailussa, jossa Halosen ehdotus palkittiin toisella palkinnolla. Kriitikot pitivät Halosen kansanomaista ehdotusta jopa voittanutta Emil Wikströmin versiota onnistuneempana. Samana vuonna Haloselta tilattiin myös kuusi kansanelämää kuvaavaa reliefiä Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin. Suomalaisesta punahongasta veistetyt reliefit olivat enteellisiä, sillä tulevina vuosina Halosen maineen kuvanveistäjänä loivat nimenomaan puusta ja kotimaisesta kivestä veistetyt teokset.
Eemil Halonen tunnettiin myös kansanelämää kuvaavista veistoksistaan. Kansanomaiset aiheet saivat kuitenkin vähitellen väistyä 1920-luvulle siirryttäessä. Aikakauden koko suomalaiselle kuvanveistotaiteelle oli tyypillistä juhlallinen, klassisten tyylipiirteiden korostaminen, sankarillisuuteen pyrkivä tyyli ja pidättäytyminen figuurien esittämisessä. Samaan aikaan Halosen tuotannossa alkoi esiintyä myös yhä useammin äiti ja lapsi –aihe, joka on kuvanveistäjän myöhemmässä tuotannossa yksi tunnusmaisimmista aiheista. Vuonna 1913 valmistunut Marjatta on yksi ensimmäisistä teoksista, joihin taitelija on kuvannut äidin lapsensa kanssa.
Eemil Halosen Äiti ja lapsi –veistos vuodelta 1939 edustaa jo asemansa vakiinnuttaneen, arvostetun kuvanveistäjän myöhempää tuotantoa. Marmoriveistoksen sileäksi viimeistelty, hohtava pinta liittää teoksen hänen akateemisempiin, lähes klassisiin tulkintoihinsa aiheesta. Kuten muihinkin Halosen äiti ja lapsi –aiheisiin, myös tähän teokseen sopii kuitenkin hyvin hänen Alli-vaimonsa kuvaus: Halosen teos on kuin kaunis laulu äidille ja lapselle.
Marmori, korkeus 115 cm
Halosten Museosäätiön kokoelmat
Testamenttilahjoitus vuodelta 1984
Artikkelin on kirjoittanut Ulla Bovellan
