Suomen ensimmäinen ammatillinen taidevalaja, kuvanveistäjä Arttu Halonen sai kipinän kuvanveistoon ja taidevaluun vanhimmalta veljeltään kuvaveistäjä Eemil Haloselta. Kansakoulun jälkeen Arttu Halonen hakeutui Itä-Savon käsityökouluun metallisepän opintoihin 1900–1901. Hänestä kehittyi taitava koriste- ja taidetakoja.

Ulkomailla opiskellessaan Eemil-veli oli tutustunut taidevaluun, jota hän ryhtyi yhdessä 18-vuotiaan Artun kanssa kokeilemaan Lapinlahden Nerkoolla. He edistyivät yrityksen ja erehdyksen kautta ja hakivat käytännön neuvoja myös kuvanveistäjä Emil Wikströmiltä, jolla oli Visavuoressa pieni valimo omassa käytössään.

Monien ammattisalaisuuksien peittämä taidevalu oli suomalaisille kuvanveistäjille menetelmänä liki tuntematon. Arttu Halonen halusi kehittyä taidevalajana ja oppia myös kuvanveistoa. Hän opiskeli vuosina 1908–1909 ylemmässä taideteollisessa keskuskoulussa opettajanaan kuvanveistäjä Viktor Malmberg. Arttu Halonen osallistui myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun opetukseen Ateneumissa.

Teollisuushallitus myönsi 1911 Arttu Haloselle kahdeksan kuukauden matka-apurahan pronssivaluopintoja varten. Hän työskenteli puoli vuotta Berliinissä sikäläisessä taidevalimossa ja jatkoi sieltä Académie Colarossiin Pariisiin. Uransa aikana Arttu Halonen teki opintomatkoja myös Italiaan, Tukholmaan, Pietariin, Kööpenhaminaan ja Dresdeniin.

Arttu Halonen jatkoi vuodesta 1912 lähtien taidevalua Nerkoon vanhassa meijerissä, kunnes se tuhoutui tulipalossa kesällä 1917. Samana vuonna myönnetty taiteilija-apuraha kuvanveiston opiskeluun Pietarissa ja Moskovassa jäi rauhattomien olojen vuoksi ilmeisesti käyttämättä. Arttu Halonen liittyi suojeluskuntaan ja osallistui vapaussotaan kevättalvella 1918.

Arttu Halonen hankki taidevalimoa varten tontin ja talon Lapinlahden rautatieaseman läheisyydestä. Valimo aloitti virallisesti toimintansa 1919. Ensimmäinen suurikokoinen valu oli Eemil Halosen Vapaus Iisalmen sankarihaudalle 1920. Arttulassa valetuista teoksista mainittakoon myös Viipuriin sijoitettu Jussi Mäntysen Hirvi, 1928, sekä Helsingissä Johannes Haapasalon Apostoli Johannes, 1930, ja Felix Nylundin Kolme seppää, 1932.

Arttu Halonen loukkaantui vakavasti valimolla 1951 sattuneessa räjähdysonnettomuudessa, minkä jälkeen hän vähitellen siirsi pajansa sukulaispoikansa Elias Halosen omistukseen. Arttu Halosen ura taidevalajana kesti puoli vuosisataa, virallisena elinkeinotoimintanakin 35 vuotta. Vuosikymmenten aikana monet suomalaiset taidevalajat saivat oppinsa häneltä – ja pronssivaloksia Artun pajassa tehtiin toista tuhatta.

Arttu Halosen taiteellinen toiminta oli aktiivisimmillaan 1910-luvulla. Ensimmäisen kerran hän esiintyi kuvanveistäjänä Viipurin Taiteenystävien näyttelyssä joulukuussa 1913. Näyttelyiden lisäksi hän osallistui veistoskilpailuihin, joista kolmessa sijoittui palkintosijoille.

Arttu Halosen taiteellisen tuotannon kokonaismäärä on noin sata. Hänelle tyypillisten pienoisveistosten aiheita ovat kansankuvaukset ja naisfiguurit sekä sukulaisten ja tuttavien muotokuvat. Taiteelliseen tuotantoon voidaan lukea monet taideteollisuustuotteet, kuten pronssiset korut ja sinetinpäät.

Arttu Halosen julkisia taideteoksia ovat Lapinlahden graniittinen sankarihautamuistomerkki, 1920, siihen toisen maailmansodan jälkeen liitetty pronssinen Partiosotilas-reliefi, 1941, ja SM-aitajuoksija Lauri Karimon muistomerkki, 1952.

Arttu Halonen solmi joulukuussa 1920 avioliiton Mimmi Sofia Nylanderin kanssa. Perhettä täydensi kolmen vuoden kuluttua ottotytär Tamara.

Vanhemmat Jussi Halonen ja Anna-Liisa Puurunen, puoliso Mimmi Nylander.

SEURAA EEMILIÄ SOMESSA