Eemilin kuvanveistotyöpaja

Työpajassa tutustuttiin kuvanveistäjä Eemil Halosen (1875-1950) elämään Minna Kettusen kirjoittaman tarinan avulla. Tavoitteena oli myös tutustua kuvanveistäjän työhön tekemällä savesta pieni veistos.

Työpaja alkoi Eemil Halosen museosta, missä tutustuttiin Eemilin elämään ja ennen kaikkea hänen veistoksiinsa. Eemilin veistoksista erottui muutamia mielenkiintoisia aiheita kuten äidit lapsineen, kansanihmiset ja Kalevalan hahmot. Moni veistos oli oppilaille jo ennestään tuttu Lapinlahden kirkonkylältä. Jo museossa aiheita ja kuvaustapoja piti katsoa sillä silmällä, että miten itse tekisi vastaavanlaisen työn.

Jokainen työpajan osallistuja sai noin aikuisen ihmisen nyrkin kokoisen möykyn savea. Aluksi savea vaivattiin ja hakattiin ja mätkittiin kovan paukkeen ja innostuneen huudon säestyksellä. Näin saven sisältä saatiin mahdolliset ilmakuplat pois ja estettiin valmiin työn räjähtäminen poltettaessa.

Kun savi oli vaivattu, oli aika ryhtyä toteuttamaan veistosta. Kaikkien piti itse päättää teoksensa aihe, ohjaaja auttoi vain teknisessä toteutuksessa. Aiheiden kirjo viikon jälkeen oli valtava: kastemadoista dinosauruksiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä! Veistoksia tehtiin käsin rakentamalla pienistä savinökkösistä tai -makkaroista, suoraan savesta veistämällä tai molempia tekniikoita yhdistämällä. Isoimmat ja paksuimmat työt koverrettiin ontoiksi silmukkaraudan avulla.

Kun veistokset olivat valmiita, ne asetettiin muovin alle kuivumaan. Noin kaksi viikko kuivuttuaan työt vietiin poltettaviksi. Polttamaton savityö on hyvin hauras, eikä kestä yhtään kolhua hajoamatta. Polttaminen tekee töistä kestävämpiä. Tosin varotoimista huolimatta osa työpajalaistenkin töistä rikkoutui poltettaessa.

Vinkkejä ja kommentteja

Oppilaat olivat tässäkin työpajassa innostuneita ja töitä tehtiin ahkerasti. Oppilaat olivat myös tyytyväisiä töihinsä ja sanoivat oppineensa uusia asioita Eemil Halosesta. Huono puoli saven kanssa työskentelyssä oli vaatteiden ja käsien likaantuminen. Toisten mielestä taas saven muokkaamisesta ja vaivaamisesta tuli liian kova meteli, johon opettajan tai ohjaajan olisi ehkä pitänyt puuttua. Muutamat olivat myös sitä mieltä, että savitöiden tekeminen on liian vaivalloista ja hidasta.

Saviveistokset valmistuivat varsin ripeästi, ehkä siksi että savesta muotoilu oli useimmille oppilaille tuttua. Työpajaan olisi riittänyt myös lyhyempi aika kuin neljä oppituntia. Myös monet oppilaat sanoivat palautteessaan, että työpajassa oli liian vähän tekemistä sille varattuun aikaan nähden.

Työpajan ohjaaja:
Elina Hakala
artenomi (amk), taidevalaja