Artun taidevalutyöpaja

Työpajassa tutustuttiin taidevalaja Arttu Halosen (1885-1965) elämään Minna Kettusen kirjoittaman tarinan avulla. Pajassa tutustuttiin myös taidevaluun valamalla pieniä reliefejä tinasta hiekkavalumenetelmällä.

Työpajan aluksi tutustuttiin Lapinlahden taidemuseon Taidevalun 100 vuotta -näyttelyyn, missä nähtiin muun muassa Artun ruuvipenkki ja kuva Artusta työskentelemässä sen ääressä. Näyttelyssä myös havainnollistettiin mallien avulla vaiheittain, miten taidevalaja valmistaa pronssiveistoksen. Samalla tutustuttiin taidevalajan työhön ja kokeiltiin myös, miten painavaa pronssi on.

Jokaisen työpajaan osallistuneen piti valaa ainakin yksi tinareliefi, jonka aiheena oli lähestyvän syksyn kunniaksi puun lehti. Useampiakin reliefejä sai valaa, ja niiden aihe oli vapaa. Itse valutyö aloitettiin lusikoimalla pieniin jogurtti- ja viilipurkkeihin öljyhiekkaa. Hiekka tampattiin tiiviiksi ja kovaksi puupalikoiden avulla. Kovaan hiekkaan keskelle purkkia kaiverrettiin muovailupuikolla reliefin negatiivikuva. Ylimääräinen hiekka otettiin varovasti pois purkista.

Valmiiseen hiekkamuottiin valettiin sulaa tinaa. Valuun käytettiin kaupoissa yleisesti myytäviä tinakenkiä (eli uuden vuoden tinaa), jotka sulatettiin tinakauhassa sähköliedellä. Valun jälkeen reliefien jähmetyttyä ja hiukan jäähdyttyä ne irrotettiin hiekasta ja pestiin puhtaaksi tiskiharjalla. Pesun jälkeen reliefin muotoa tarkennettiin vielä viilaamalla.

Vinkkejä ja kommentteja

Muotin tekeminen ei kaikille oppilaille välttämättä ollut kovin helppoa, sillä esine piti ajatella ikään kuin "nurinkurin". Valaminen oli kuitenkin hauskaa puuhaa, siitä kaikki olivat yhtä mieltä ja monet olisivat halunneet tehdä useampia töitä. Tinatöitä syntyy innostuneilta oppilailta helposti useampi ja siksi tinaa kannattaa varata reilusti. Useat oppilaat suunnittelivat käyttävänsä työtään amulettina tai koruna vielä myöhemminkin.

Tinan valaminen öljyhiekkaan on hauska ja helppo työtapa, joka sopii kaikenikäisille oppilaille. Tosin kuuman tinan kanssa täytyy olla tarkkana ja sen käsittelyyn tarvitaan ehdottomasti aikuisten apua. Työpajaan varattu neljä oppituntia oli myös liian pitkä aika pelkästään tinavalosten tekemiseen, jokin lisätehtävä tai varaohjelma olisi tarvittu rivakimmin työskennelleille oppilaille.

Työpajan ohjaaja:
Elina Hakala
artenomi (amk), taidevalaja