Työpajatarinoita

Halosta päähän -työpajakokonaisuuden tavoitteena oli kehittää uusia tapoja kulttuuriperintöopetukseen, tuoda esille Halosen taiteilijasuvun historiaa sekä houkutella koululaisia museon käyttäjiksi. Alusta asti tarkoituksena oli myös koota projektin ideoista, työtavoista ja kokemuksista materiaalipaketti opettajien käytettäväksi ja sovellettavaksi.

Tähän osioon olemme koonneet tarinoita työpajoista pajojen ohjaajien ja avustajien muistiin kirjaamina. Tarinoissa kerrotaan lyhyesti työpajojen sisällöstä sekä kommentoidaan niiden sujumista. Lisäksi työkirja -linkin alta löytyvät sivujen aineistot tulostettavassa muodossa.

Puolivälin koulun oppilaita tutustumassa Eemil Halosen museoon. Puolivälin koulun oppilaita tutustumassa Eemil Halosen museoon. Pupu Halonen

Halosia päähän itse tehden

Lapinlahden taidemuseon ja Lastenkulttuurikeskus Lastun monitaiteelliset Halosta päähän -työpajat järjestettiin seitsemän viikon aikana elo-lokakuussa 2004. Työpajat perustuivat Halosten taiteilijasuvun jäsenten edustamiin taiteen ja käsityön alueisiin: kuvanveistoon, taidevaluun, taidemaalaukseen, rakennustaiteeseen, tekstiilitöihin, musiikkiin ja teatteritaiteeseen.

Halosta päähän -työpajoihin osallistui neljä lapinlahtelaista koululaisryhmää alakoulun 3-6 luokilta sekä ryhmä, joka koostui perhepäivähoitajien lapsiryhmistä. Kukin ryhmä osallistui kaikkiin seitsemään työpajaan, joissa kussakin käsiteltiin yhtä Halosen taiteilijasuvun edustajaa sekä hänen työtään ja tuotantoaan. Jokainen työpaja kesti neljä oppituntia (4 x 45 minuuttia). Projektin aikana Halosta päähän -työpajatunteja kertyi kaiken kaikkiaan 129,5.

Keskeinen osa projektia oli itse tekeminen ja sitä kautta oppiminen. Jokaisessa työpajassa

1) tutustuttiin "päivän Haloseen" kirjailija Minna Kettusen laatimien tarinoiden kautta;
2) tutustuttiin kyseisen taiteilijan tuotantoon joko museon näyttelyssä tai koululle tuotujen taideteosten, esineiden tai soittonäytteiden avulla sekä
3) kokeiltiin itse taiteen tekemistä eri tekniikoilla. Käytännön osuuteen kuului pieni perehdytys kunkin taiteenalan perusperiaatteisiin ja materiaalien käsittelyyn. Työtavat valittiin pedagogisia ja turvallisuusnäkökohtia ajatellen.

Työpajat saivat osallistujilta pääosin hyvää palautetta. Oppilaat pitivät erityisesti itse tekemisestä, mutta moni oli iloinen myös siitä, että pääsi näkemään taideteoksia ja kuulemaan niihin liittyviä tarinoita. Opettajat kiittelivät sitä, että työpaja toimi myös heidän koulutustilaisuutenaan. Erilaisten oppimistapojen ja -tehtävien yhdistelmä antoi myös erilaisille oppilaille mahdollisuuden onnistua.

Osallistujat kritisoivat työpajakokonaisuuden raskautta; tunteja ja matkustamista tuli paljon. Jälkikäteen puutteena voi pitää myös sitä, ettei oppimista seurattu työpajakokonaisuuden aikana.

Työpajakokonaisuus oli osallistujille ilmainen. Kokonaisuuden järjestämiseen saatiin apuraha Museoviraston innovatiivisten hankkeiden määrärahasta ja Pohjois-Savon kulttuurirahastolta. Lisäksi työpajoja tukivat Lapinlahden käsityökeskus, Portaanpään kristillinen opisto ja Lapinlahden kunta.