Heikin ja Aapelin musiikkityöpaja

Sirkka Savolainen soittaa koneistokanteletta musiikkityöpajassa Pupu Halonen tanssii

Musiikkityöpajassa tutustuttiin viulisti Heikki Haloseen (1882-1932) ja harmonitehtailija Aapeli Haloseen (1863-1928). Työpajan päähahmoksi nousi kuitenkin heidän äitinsä Vilhelmiina Halonen (1840-1913), joka usein ilahdutti perhettään soittamalla kanteletta. Hänen ansiostaan kanteleesta tuli koko perheelle tärkeä ja rakas soitin.

Aluksi tutustuttiin erilaisiin kanteleisiin ja niiden sukulaissoittimiin. Oppilaat saivat kokeilla viisikielistä piccolo-kanteletta ja kolmikielistä jouhikkoa. Mukana oli myös munniharppu, jota soitetaan huulten välissä "pärryyttämällä". Ohjaaja esitteli myös oman suurikokoisen koneistokanteleensa, jossa on sävelvaihtomekanismi vipuineen. Ohjaaja soitti pienemmillä kanteleilla Miina Halosen kantelesävelmiä kuten Saunanlämmityslaulun ja koneistokanteleella muita sävelmiä. Musiikkia kuunneltiin myös nauhalta.

Pääpaino työpajassa oli viisikielisessä kanteleessa. Ensimmäiseksi opeteltiin pitämään kanteletta sylissä oikein päin, pitkä sivu kauimpana soittajasta. Sormijärjestyksistä opeteltiin "sormet sormien lomassa". Kanteleen sointia kokeiltiin myös muilla tavoin kuin sormin soittaen, esimerkiksi Saarijärven tapaan tikkutyylillä, tulitikulla kieliä näppäilemällä.

Koska aikaa oli vähän, työpajassa opeteltiin kaksi helppoa säestyssointua ("mansikkasointu" ja mustikkasointu") ja keskityttiin niiden vaihtamiseen. Vasemmalla kädellä painettiin kieliä ja vaihdettiin sointuja. Samaan aikaan "rimputettiin" kieliä oikealla kädellä ja laulettiin melodiaa. Työpajassa soitettiin ja laulettiin yhdessä tuttuja lastenlauluja, muun muassa Satu meni saunaan, Marjukka ja Kapo kapo karhunpoika.

Vinkkejä ja kommentteja

Viisikielinen kantele osoittautui edelleenkin ajankohtaiseksi soittimeksi, jota lastenkin on helppo opetella soittamaan. Lapset olivat useimmiten keskittyneesti mukana ja yhteissoitto sujui kaikilta pienen harjoittelun jälkeen mainiosti.

Keskittyminen tuntui jonkin verran herpaantuvan sävelmiä kuunnellessa, joten ehkä työpajassa olisi saanut olla vieläkin enemmän itse tekemistä ja soittamista. Mahdollisuuksien mukaan työpajassa olisi voinut esitellä myös kitaran tapaan hihnassa soitettavaa sähkökannelta ja uudempaa kantelemusiikkia, mikä varmasti olisi kiinnostanut varsinkin vanhempia oppilaita.


Työpajan ohjaaja:
Sirkka Savolainen
lastentarhanopettaja, kanteleharrastaja