Minna Kettunen

Kutoja Anna Halonen

Anna Halonen Lumisia puita-matto. (Anna Q)
Anna Halonen Eemil-veli suunnitteli Annan mattokutomolle Lumisia puita -mattomallin.

Anna oli näppärä ja ahkera tyttö, jolta kotityöt sujuivat. Hän menestyi hyvin myös koulussa muun muassa käsitöissä. Annan taipumukset huomasi hänen jo aikuinen serkkunsa Sohvi, joka oli käsityötaidoistaan tunnettu nainen. Sohvin terveys alkoi olla jo heikko, ja niinpä hän halusi ryhtyä siirtämään oppimiaan taitoja nuorelle Annalle. Anna sai oppia Sohvilta vanhaa kansantaitoa, kasvivärjäystä. Mitä kasveja luonnosta piti kerätä ja mihin vuodenaikaan, että lankoihin saatiin haluttuja värejä? Miten villalankojen värjääminen oikein tapahtui?

Anna innostui alasta niin paljon, että lähti 18-vuotiaana Lapinlahdelta Hämeenlinnan opiskelemaan käsityönopettajaksi. Valmistuttuaan hän sai työpaikan Iisalmesta. Muutamien vuosien kuluttua hän kuitenkin jätti opettajan työn. Yhdessä sisarensa Hannan kanssa Anna perusti mattokutomon Kouvolaan vuonna 1920.

Halosen mattokutomossa ryhdyttiin valmistamaan isoja, monen metrin levyisiä karvalankamattoja. Niiden kauniita malleja suunnittelivat eri taiteilijat, kuten Annan veljet Eemil, Arttu ja Kalle. Kutomon tuotteet saivat heti tunnustusta ja voittivat Suomen kotiteollisuusnäyttelyssä ensimmäisen palkinnon. Matoille alkoi tulla yhä uusia tilauksia, ja kutomon toiminta kasvoi.

Anna ryhtyi palkkaamaan työntekijöikseen nuoria tyttöjä. Ensin heille järjestettiin koulutus, jonka ajalta ei maksettu palkkaa. Rauhallinen ja ystävällinen Anna teki tytöille selväksi, että hän oli hyvin tarkka laadun suhteen ja vaati kutojiltaan todella hyvää jälkeä. Parhaimmillaan Annan kutomossa työskenteli kymmenisen kutojaa, ja heidän lisäkseen vielä lankavyyhtien kerijä.

Lumpeenkukkia-ryijy (Anna Q) Eemil Halosen suunnittelema Lumpeenkukka -ryijy.

Mattojen karvalangat Anna värjäsi itse, ja siinä hän oli mestari. Värit hän hankki alan liikkeistä pienissä paperipusseissa. Anna osasi sekoitella väreistä aina tarkalleen toivotun sävyn. Jos tietynvärinen lanka loppui kesken kudonnan, Anna pystyi värjäämään samanväristä lankaa eikä alkuperäistä ja uutta lankaa voinut erottaa toisistaan. Joku sanoikin, että Annalla oli absoluuttinen värisilmä. Sitä paitsi hän ei käyttänyt muistiinkirjoitettuja sekoitusohjeita, vaan muisti kaiken ulkoa. Anna värjäsi langat ulkosaunansa muuripadassa. Lankojen värjääminen oli raskasta puuhaa: piti kantaa vesiä ja nostella märkiä lankavyyhtejä. Lisäksi värjääminen vei aikaa ja vaati kärsivällisyyttä. Monet ihmettelivät, miten pienikokoinen Anna jaksoi tehdä niin paljon raskasta työtä.

Anna ei perustanut koskana perhettä. Hänen työntekijänsä puhuttelivat häntä neiti Haloseksi ja kunnioittivat häntä syvästi, sillä Anna oli hienoluonteinen ihminen. Hän ei esimerkiksi antanut kenenkään puhua kutomossa pahaa toisista. "Luuleekos ite olevansa parempi?" Anna kysyi silloin.

Anna Halonen syntyi Lapinlahdella 30.7.1889 ja kuoli Lapinlahdella 18.1.1972.